Rikos ja rangaistus

Poropaimenen oikeus tappaa poroa ajava koira

Julkaistu5.9.2023

Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies Applex asianajotoimistosta.


 

Poropaimenta syytettiin vahingonteosta ja eläinsuojelurikoksesta. Syytteen mukaan poropaimen oli aiheuttanut taloudellista vahinkoa koiran omistajalle ampumalla tämän jämtlanninpystykorva-rotuisen koiran. Eläinsuojelurikokseen poropaimen oli syytteen mukaan syyllistynyt aiheuttamalla koiralle tarpeetonta kipua ja tuskaa ampumalla koiraa kolme kertaa kylkeen yhden aivoihin kohdistuvan laukauksen sijaan. Lisäksi syytteen mukaan poropaimenen käyttämä pienoiskivääri ja patruunat olisivat olleet liian tehottomia koiran ampumiseen. 

Poronhoitolain mukaan poropaimen saa oman paliskuntansa alueella tappaa isännättömän koiran, joka koirien kiinnipitoaikana tavataan ajamasta poroja niiden laitumella tai joka muuna aikana tavataan repimästä ajamaansa poroa. Koiraa ei kuitenkaan saa tappaa, mikäli se saadaan kiinni tai vahinko voidaan muulla tavoin estää. Tapahtuma-aikana ei ollut koirien kiinnipitoaika. 

Epäselvät tapahtumaolosuhteet

Poropaimen kertoi saaneensa yöllä puhelun naapuriltaan poroa ajavasta irtokoirasta, jota naapuri ei ollut saanut kiinni. Poropaimen oli lähtenyt katsomaan tilannetta ja oli yrittänyt karjaisemalla säikäyttää koiran pois poron luota. Koira oli lähtenyt poropaimenta kohti, mutta kääntynyt sitten takaisin poroa kohti. Poropaimen ei kertomansa mukaan ollut voinut saada turvallisesti koirasta otetta käsillään eikä koira ollut antanut ottaa kiinni. Tilanne oli ollut nopea, ja hän oli ampunut koiraa sydämeen aivojen sijaan, koska koiran pää ei ollut häntä kohti. 

Koiran omistajan mukaan koira oli taitava ja toimiva metsästyskoira, jolta oli koulutettu pois tapa ajaa poroa jo vuosia aikaisemmin. Koira oli omistajan mukaan antanut tuntemattomien ihmisten ottaa sen kiinni metsästystilanteissa. Koiran omistaja ei uskonut poropaimenen kertomukseen koiran käyttäytymisestä, eikä koira ollut hänen kertomansa mukaan ollut koskaan aiemmin aggressiivinen.

Käräjäoikeus piti molempien osapuolten kertomuksia tapahtumista uskottavina ja johdonmukaisina. Painoarvoa annettiin sille, että vain poropaimen oli ollut tilanteessa paikalla. Koiran omistajan kertomus perustui hänen paikalta myöhemmin tekemiinsä havaintoihin ja koiran tuntemiseen. Eräs todistaja kertoi koiran käyttäytymisestä poropaimenen kertomusta tukien, kuinka koira ei antanut ottaa itseään kiinni. 

Valokuvista ilmeni tapahtumapaikan olosuhteita sekä koiran ja poron sijainnit ampumishetkellä. Metsässä oli ollut lunta noin nilkan korkeudelle. Poron takaosasta otetussa lähikuvassa näkyi pieni ruhje poron toisessa takajalassa, ja maassa poron ympärillä oli veritippoja. Poron taljan sisäpuolelta otetussa lähikuvassa oli nähtävissä taljan läpi pieni reikä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet

Poronhoitolaissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä poron repimisellä tarkoitetaan. Tapauksessa katsottiin kuitenkin näytetyksi, että koira oli ajanut poroa ja näykkinyt sitä takajalkaan saaden aikaan verta vuotavan ruhjeen. Käräjäoikeus totesi kyseessä olleen poronhoitolaissa tarkoitettu poron repiminen ja tällä perusteella poropaimenella oli ollut oikeus koiran tappamiseen. 

Poropaimenen mukaan koira ei ollut antanut tilanteessa ottaa itseään kiinni ja oli ollut palaamassa huudosta huolimatta takaisin poron luokse. Käräjäoikeus otti lisäksi huomioon sen, ettei tilanteessa ollut muita ihmisiä sekä sen, että koira oli ollut poron ja poropaimenen välissä eikä poron suojaaminen olisi ollut mahdollista koiraa tappamatta. Poropaimen oli ollut pimeässä metsässä keskellä yötä ja joutunut nopeasti tekemään päätöksen siitä, onko kyseessä poronhoitolain mukainen tilanne, jossa isännättömän koiran saa tappaa. Käräjäoikeus katsoi näistä syistä, ettei poropaimenella ollut mahdollisuuksia toimia toisin.  

Käräjäoikeus katsoi poropaimenen antaneen uskottavan selityksen siitä, miksi hän oli ampunut koiraa sydämeen aivojen sijasta. Kaksi muuta ammuttua laukausta olivat hänen kertomansa mukaan olleet varotoimia. Koira oli kuollut poropaimenen mukaan heti eikä asiassa ollut edes väitetty muuta. Käräjäoikeus katsoi, ettei poropaimen ollut aiheuttanut koiralle tarpeetonta kipua ja tuskaa, eikä hän ollut siksi syyllistynyt eläinsuojelurikokseen.

Syytteet poropaimenta vastaan hylättiin kokonaisuudessaan, häneltä takavarikoitu kivääri määrättiin palautettavaksi ja valtio määrättiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Syyttäjä ja koiran omistaja valittivat tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.