SRVA tuo jahtikaudelle jatkoa
Metsästäjältä näyttävä ihminen kuljeksii vilkkaasti liikennöidyn tien varrella keltainen liivi päällään ja ase kädessään. Mistä mahtaa olla kyse?
Suurriistavirka-aputoiminta eli SRVA on metsästysharrastuksen osa-alueena varmasti monelle metsästäjälle tuttu. Toiminta antaa harrastukselle ympärivuotista jatketta kiivaimman metsästyskauden ollessa ohitse.
Kulunut kesä ja sitä edeltänyt kevät ovat olleet valitettavan kolaririkkaita omalla asuinpaikkakunnallani Kangasalla. Etenkin metsäkauriit ovat olleet liikekannalla, eikä yhteentörmäyksiltä autojen kanssa ole vältytty. Kauris on sitkeä eläin, eikä kovakaan törmäys auton kanssa vie välttämättä sen henkeä, vaan haavoittaa sitä pahasti. Sama koskee tietysti myös peuroja, hirviä ja karhuja. Kituva eläin on eettisistä syistä syytä lopettaa, mikäli metsästäjä sen vain tavoittaa. Jäljitys voi olla pitkä ja haastava. Etenkin kesällä mahdollisen verijäljen löytäminen voi koirankin kanssa olla hankalaa.
Haavakon jäljitys SRVA-tilanteessa alkaa parhaimmassa tapauksessa suoraan kolaripaikalta. Usein autoilija tai poliisi ei ole merkinnyt kolaripaikkaa, eikä metsästäjä pysty havaitsemaan kolarin jälkiä. Tällöin haavoittuneen eläimen jäljille pääseminen on huomattavasti vaikeampaa. Kesällä jäljestämiseen lisävaikeutta tuovat paikoin runsas kasvillisuus, muut metsässä sinkoilevat eläimet sekä verijäljen vaikea havainnointi tummasta maasta. Hyviä keinoja haavoittuneen eläimen tavoittamiseksi kannattaakin olla takataskussa useampia.
Jokaisen metsästäjän kannattaa osallistua
SRVA-toimintaan, tietenkin omien mahdollisuuksiensa mukaan. SRVA-jäljityksillä metsästyskausi saa jatkoa, pakastin mahdollista täytettä sekä ennen kaikkea erilaista näkökulmaa metsästykseen.
Itse ainakin olen SRVA-toimintaan osallistuessani päätynyt paikkoihin ja tilanteisiin, joihin en normaalissa jahdissa ikinä päätyisi.
