Metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus muutoksessa

Maa- ja metsätalousministeriö on päivittänyt julkisen riistakonsernin strategiaa. Päivitystyöhön osallistuivat asiantuntijoiden ja riistaneuvostojen puheenjohtajien lisäksi muun muassa Metsästäjäliiton, lintuharrastus- ja luonnonsuojelujärjestöjen sekä MTK:n asiantuntijoita.

Aiemmassa strategiassa tavoiteltiin sitä, että metsästys ja riistanhoito on eettistä ja vastuullista. Se oli aika paljon sanottu. Varsinkin, jos se käsitettiin toteamuksena asioiden vallitsevasta tilasta. Vuosien kuluessa se alkoi kuulostaa ehkä hieman kumileimasimelta. 

Siksi uudessa strategiassa yhtenä kriittisenä menestystekijänä onkin, että metsästäjien osaaminen kasvaa ja eettisyys ja vastuullisuus kehittyvät vahvistaen metsästyksen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. 

Osaamiseen voimme vaikuttaa metsästäjien koulutuksella. Lainsäädäntö edellyttää metsästyskorttia ja tiettyjen lajien metsästyksessä hyväksyttyä ampumakoetta. Moniin muihinkin asioihin on tarjolla entistä enemmän koulutusta.

Eettisyys ja vastuullisuus ovat kuitenkin ympäröivän yhteiskunnan määrittämiä asioita, jotka muuttuvat koko ajan. Se, mikä kymmenen vuotta sitten oli ok, ei sitä enää välttämättä ole. 

Lainsäätäjä voi kieltää epäeettisiä metsästystapoja. Tällöin voidaan ajatella, että myös lainsäädännöllä voidaan metsästyksen eettisyyttä varmistaa. Tänä vuonna säädetty vesilintujen hämärämetsästyksen kielto on tästä hyvä esimerkki. 

Joskus eettisyydeksi on esitetty lainsäädännön noudattamista. Lain noudattamatta jättämiselle on kuitenkin aivan muita termejä – esimerkiksi rikos ja rikkomus. Ja kaikki, mikä on laillista, ei silti välttämättä ole oikein. 

Metsästäjien kannattaa olla etujoukoissa itse määrittelemässä eettistä metsästystä. Sillä joku sen eettisyyden joka tapauksessa määrittelee.

Vastuullisuus on myös laaja käsite. Kuka on vastuussa ja mistä? Metsästyksellä on aina vaikutusta riistakantaan ja monesti se on tavoitteenakin. Voisiko vastuullisuus olla esimerkiksi sitä, että metsästäjä tiedostaa laukauksen vaikutuksen paitsi tähtäimessä olevaan riistaeläimeen ja ampumasuunnassa olevaan taustaan, myös jäljelle jäävään riistakantaan ja muuhun luontoon. Pelkkä tiedostaminen ei kuitenkaan vielä riitä. Tiedon pitää myös välittyä jo ennen laukausta liipaisinsormeen asti.