Afrikkalainen sikarutto muuttaa villisian metsästystä
Olemme vuodesta 2014 lähtien yrittäneet estää afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen Suomeen. Viranomaisten, metsästäjien ja sikatalouden yhteinen villisikatyöryhmä on laatinut toimenpiteitä, viranomaiset ovat järjestäneet valmiusharjoituksia sekä suunnitelleet toimia taudin leviämisen estämiseksi.
Metsästäjät ovat pyytäneet villisikoja erittäin tehokkaasti, erityisesti Kaakkois-Suomessa. Kannan kasvu on onnistuttu estämään ja tavoitteena on yhä kannan tiheyden puolittaminen.
Valitettavasti heinäkuussa 2026 ASF todettiin Suomessa Virolahdella. Ruokavirasto on asettanut taudin leviämisen estämiseksi rajoitukset tartuntavyöhykkeelle. Alkuvaiheessa selvitetään tartunta-alueen laajuus, eli etsitään maastosta raatoja. Tätä kirjoitettaessa on löytynyt 32 tautitapausta, mutta alueelta on saatu myös 10 näytettä, joissa tautia ei ole ollut. On saatu tärkeää tietoa siitä, millä alueella raadot eivät ole tautiin kuolleita.
Metsästäjien on nyt äärimmäisen tärkeää ilmoittaa kaikista löytämistään villisian raadoista kunnan eläinlääkärille. Jotta ASF saadaan torjuttua, on noudatettava viranomaisten määräyksiä.
Tartuntavyöhykkeen ulkopuolella villisian metsästystä on tehostettava, mutta niin, ettei niitä ajeta hallitsemattomasti liikkeelle. Metsästysseurojen paikallistuntemus on kullan arvoista, mutta taudin leviämisen estämiseksi metsästyksessä on otettava käyttöön vielä entistä tehokkaampia, mahdollisesti jopa kokonaan uusia pyyntitapoja ja -välineitä.
Suurriistavirka-apu on esimerkki paikallisten metsästäjien kyvystä organisoida apua yhteiskunnalle. Villisian metsästykseen ei kuitenkaan osassa maata ole syntynyt rutiinia ja kokemusta. Itärajalta sitä kuitenkin onneksi löytyy.
Harrastusmetsästys esimerkiksi hirvenpyynnin yhteydessä ei nyt riitä, vaan sitä on tuettava tehopyynnillä sikaruton hallitsemattoman leviämisen estämiseksi. Riistakeskus tulee johtamaan tätä kehitystyötä. Villisian metsästyksessä ollaan siirtymässä uuteen aikaan.