Kaikenikäisten yhteinen harrastus

Kolumni
Lauri Liuko

Nuorten vastaanotto on kokemukseni mukaan ollut sekä omassa metsästysseurassamme että muissakin käymissäni jahdeissa ja metsästykseen liittyvissä tapahtumissa pelkästään lämminhenkinen ja hyvä, eikä ikäsyrjintää ole tullut vastaan. On hienoa nähdä, kuinka metsästyskulttuuri siirtyy eteenpäin uusille sukupolville ja metsästysperinne voi jatkua.

Perinteen jatkuminen ei ole itsestään selvää. Monen metsästysseuran huolena on ”ukkoontuminen”, joka on puhuttanut viime aikoina metsästäjiä ympäri Suomen. Seuroissa väki vanhenee, eikä nuoria metsämiehiä tai -naisia tunnu löytyvän mistään. Näin ainakin väitetään. Mielestäni ukkoontumisen ehkäisy on lopulta suurimmaksi osaksi asennekysymys. Seurojen tulisi hyväksyä helpommin uusia, etenkin nuoria jäseniä mukaan  ja tukea nuorisotoimintaa. Metsästysharrastuksesta saa enemmän irti, kun sen jakaa muiden kanssa. Ahneus ja kateus eivät edesauta metsästyksen jatkumista, vaan päinvastoin vähentävät nuorten metsästäjänalkujen halukkuutta osallistua metsästys- ja seuratoimintaan.

Metsästys on meidän kaikkien metsästäjien yhteinen, tasavertainen harrastus, eikä sen vuoksi ole tarvetta arvostella tai vertailla toisia ihmisiä. Kaikenikäiset ja -näköiset metsästäjät ovat yhtä tärkeitä harrastuksen mahdollistamisen ja jatkuvuuden kannalta. Luonnon kunnioittamisen lisäksi metsästäjien tulisi kunnioittaa toisiaan, sillä olemme kaikki yhteisen harrastuksen ja elämäntavan äärellä. On valitettavaa kuulla riitaisista metsästysporukoista tai yksittäisistä riitapukareista, sillä riiteleminen ei edistä metsästysharrastusta millään tavalla.

On tärkeää, että osaamme nauttia ja jakaa kokemuksia metsästyksestä muiden harrastuksen parissa viihtyvien kanssa. Metsästää voivat niin nuoret kuin vanhatkin, mikä tekee siitä meidän kaikkien yhteisen harrastuksen.


Kirjoittaja on kangasalalainen, lukiota käyvä metsästäjä.

Luonto ja musiikki ovat minulle kaksi tärkeintä asiaa elämässä”