Hanhet tapetilla

Kolumni
Tauno Partanen, puheenjohtaja, Suomen riistakeskus
Julkaistu16.7.2020

Vuonna 2015 alkanut metsähanhen hoitosuunnitelmatyö on vaikuttanut myönteisesti kannan kehitykseen ja metsähanhipoikueita on alkanut esiintyä alueilla, joilla ei ole pitkään aikaan ollut varmennettuja pesintöjä.

Suomen riistakeskuksen valmistelun pohjalta maa- ja metsätalousministeriön antama asetus avaakin taigametsähanhen metsästystä, toki hyvin rajatusti, Pohjois-Suomen pesimäalueilla. Perinteistä suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvaa metsähanhen metsästystä päästään kokeilemaan viikon mittaisella jaksolla elokuun lopulla. Tällä tavoin pyydetty saalis on varmasti vaativallekin metsästäjälle elämys, jossa laatu korvaa kirkkaasti määrän.

Merihanhelle tuli kahden hanhen metsästäjäkohtainena päiväkiintiö rannikkoalueella. Viime vuosien kokemusten perusteella päiväkiintiö on ilmeisen tarpeellinen. Sisämaassa merihanhi on edelleen rauhoitettu.

Näyttävimmät hanhiotsikot ovat liittyneet valkoposkihanhiin. Niiden aiheuttamien vahinkojen korvaukset olivat viime vuonna jo lähes samaa luokkaa kuin esimerkiksi hirvivahinkokorvaukset. Kansalaisaloite valkoposkihanhien metsästyksen sallimiseksi keräsi lyhyessä ajassa yli 50 000 allekirjoitusta, joten se etenee eduskunnan käsittelyyn.

Valkoposkihanhen siirtäminen riistalajiksi ilman, että laji direktiivitasolla siirrettäisiin liitteeseen II eli metsästettävien lajien joukkoon, ei tosin taida riittää. Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat perustaneet niin sanotun ”hanhinyrkin” pohtimaan ratkaisuja ongelmaan. Tilanteen korjaamiseen tarvitaan pikaisia poliittisia päätöksiä ja selkeää painetta EU:n suuntaan direktiivin muuttamiseksi. Nykyinen tilanne on suorastaan järjenvastainen, kun ELY-keskuksen myöntämien poikkeuslupien perusteella saadut linnut pitää haudata tai polttaa. Tilanteeseen soveltuu vanha kainuulainen sanonta: tuollehan nauravat jo mieron koiratkin.

Lisää samasta aiheesta