Viisaampi väistää
Kauden syysjahdit tulivat ja menivät. Onnistumisia ja epäonnistumisia koki varmasti moni metsästystä harrastava. Syksyn edetessä eräs asia alkoi kuitenkin häiritä minua toistuvasti.
Olin eräänä alkukauden iltana käyttämässä nuorta jämptiäni metsässä. Kuskina toiminut isäni jäi autolle ja minä ja Masi suuntasimme metsään. Koira lähti hakulenkille, joten hipsin takaisin autolle. Isä kertoi, että tien päähän oli ajanut toinen metsästäjä, joka oli ollut väkisin tunkemassa omaa koiraansa samaan alueeseen. Isän pyynnöstä hän kuitenkin luopui aikeestaan. Samanlaisia tilanteita jatkui pitkin syksyä myös muiden jahtien kanssa.
En voi kuin ihmetellä, minkä takia monet metsästäjät vaarantavat pitkin jahtikautta tietoisesti oman, koiriensa ja muiden metsästäjien turvallisuuden. Koskaan ei voi tietää, kuinka tuntematon koira käyttäytyy kohdatessaan toisen koiran tai sitä missä sen ohjaaja liikkuu. Esimerkiksi teeriä kytätessä on ehdottoman tärkeää tietää ampumalinjat ja kielletyt suunnat. Se käy mahdottomaksi, jos tullaan väkisin paikkaan, jossa tiedetään jo olevan muita metsästäjiä. Joillakin alueilla on myös yleistä, että oma koira päästetään toisen koiran haukulle ja joskus sen lisäksi myös ammutaan toisen koiran haukusta löytynyt eläin oman koiran nimissä. Mielestäni tuollainen itsekkyys, lihanhimo ja ylimielisyys ovat omiaan pilaamaan kaiken mukavan koko metsästysharrastuksesta. Eikö meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä vain sytytellä omia nuotioita.
Toivoisin jokaisen miettivän omaa toimintaansa, jotta kaikkien metsästäjien ja koiriemme, sekä muiden luonnossa liikkujien turvallisuus, sekä mukavat jahtihetket olisi taattu. Jos suunnittelemassasi jahtipaikassa on jo joku muu, tule seuraavana päivänä uudestaan ennen muita tai valitse uusi paikka. Vaihtelu virkistää, myös metsästyksessä!
