Haapanat vähenevät Suomessa, mutta eivät koko muuttoreitillä

Suomessa pesivät ja meillä syys- ja kevätmuuton aikaan tavattavat haapanat kuuluvat Luoteis-Euroopassa talvehtivaan haapanapopulaation. Näiden lintujen pesimäalue kattaa valtavan laajan alueen Fennoskandiasta Uralin itäpuolelle asti. Ylivoimaisesti tärkeimmät talvehtimisalueet ovat Hollannissa ja Brittein saarilla, jossa talvehtii yli 90 prosenttia koko populaatiosta.

Suomen pesimäkanta ja muuttoreitin populaatio kehittyvät eri suuntiin

Suomen näkökulmasta tutkimus paljastaa kiinnostavan ristiriidan. Vaikka maamme pesivä haapanakanta on pienentynyt 80-luvulta lähtien, koko Luoteis-Euroopassa talvehtiva haapanapopulaatio runsastui tutkimusjakson aikana vuosina 1976–2023. Voimakkain kasvu tapahtui 1970- ja 1990-lukujen välillä, minkä jälkeen kanta on pysynyt melko vakaana. Talvehtivan kannan vuosittaiset vaihtelut liittyivät ennen kaikkea poikastuoton vaihteluun. Ratkaisevaa oli siis se, kuinka paljon nuoria lintuja vuosittain selviytyi lentokykyisiksi ja saapui talvehtimisalueille. Myös aikuisten naaraiden selviytyvyys eli se, kuinka moni aikuinen naaras selviytyi talvesta toiseen, oli tärkeää kannanvaihtelulle.

Huomionarvoista on, että Mustallamerellä ja Välimerellä talvehtiva haapanapopulaatio on samaan aikaan pienentynyt. Ilmaston lämpenemisen myötä osa linnuista on muuttanut käyttäytymistään ja siirtynyt talvehtimaan Luoteis-Eurooppaan, ja tämä lintujen liikkuminen selittää osin Luoteis-Euroopan haapanamäärien kasvua. Sen rooli vuosittaisissa kannanvaihteluissa näyttää kuitenkin olevan pieni verrattuna poikastuottoon ja aikuisten naaraiden selviytyvyyteen.

Sääolot vaikuttavat haapanallakin

Poikastuottoon vaikuttivat erityisesti pesimäalueiden sääolosuhteet. Runsaat kevättulvat ja lämmin alkukesä lisäsivät poikastuottoa. Tulvat ylläpitävät järvien ja lampien vedenkorkeutta sekä luovat väliaikaisia kosteikkoja, jotka tarjoavat ravintorikkaita ympäristöjä poikueille. Lämpimissä oloissa poikaset puolestaan kasvavat nopeammin ja selviytyvät todennäköisemmin. Tutkimuksessa ei analysoitu saalistuksen vaikutusta poikastuottoon, koska koko haapanan pesimäalueen petorunsautta kuvaavia aineistoja ei ole käytettävissä.

Myös talven sääolot vaikuttivat haapanoihin. Leudot talvet paransivat sekä koiraiden että naaraiden selviytymistä, kun taas kylmät talvet lisäsivät kuolleisuutta.

Koiraiden parempi selviytyminen näkyy aikuisten sukupuolijakaumassa

Aiempien tutkimusten tavoin myös tässä tutkimuksessa aikuisia koirashaapanoita arvioitiin olevan enemmän kuin naaraita, ja koiraiden osuus näyttäisi kasvaneen ajan myötä. Sukupuolijakauman vinoutuminen johtuu ennen kaikkea siitä, että koiraat selviävät hengissä naaraita paremmin. Kyse ei näyttäisi olevan siitä, että koiraspoikasia syntyisi enemmän. Päinvastoin talvehtimisalueille saapuvista nuorista linnuista naaraita näyttää olevan hieman koiraita enemmän. Tutkimuksen aineisto ei mahdollistanut koiraiden paremman selviytymisen syiden tarkkaa selvittämistä, mutta todennäköisesti taustalla ovat haudonnasta ja poikasten hoidosta naaraille aiheutuvat riskit.

Mitä tulokset tarkoittavat haapanoiden metsästyksen kannalta?

Koska haapanoiden selviytyvyys oli pääosin vakaata ja muiden ikä- ja sukupuoliryhmien kuin aikuisten naaraiden vaikutus kannanvaihteluun jäi vähäiseksi, tulokset viittaavat siihen, ettei aikuisiin lintuihin kohdistuva metsästys ole ollut keskeinen tekijä muuttoreittipopulaation kehityksessä.

On kuitenkin oleellista huomata, että suurin osa haapanasaaliista on saman vuoden poikasia, mutta tuloksista ei voida päätellä poikasten metsästyksen vaikutusta kannanvaihteluun. Kuolleisuutta ja selviytyvyyttä arvioitiin talvehtimisalueilla rengastettujen lintujen perusteella, joten suuri osa poikasten kuolleisuudesta oli tapahtunut jo ennen rengastusta niiden ensimmäisen kesän ja syysmuuton aikana. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia paremmin nuorten haapanoiden kuolleisuutta ja metsästyksen vaikutusta siihen.

Metsästyksen vaikutusta Suomen pesimäkannan taantumiseen ei tunneta, eikä kysymykseen voida vastata tämän tutkimuksen perusteella. Aiemmista tutkimuksista (katso Metsästäjä 2/2024) tiedetään, että alkukauden metsästys kohdistuu Suomessa erityisesti paikallisiin naarashaapanoihin ja niiden saman vuoden poikasiin. Myöhemmin syksyllä saalis koostuu enemmän Venäjällä pesivistä linnuista ja sulkasatomuutolta palaavista koiraista. Koska aikuisten naaraiden selviytymisellä näyttää olevan tärkeää kannan kehitykselle, juuri alkukauden metsästys vaikuttaa todennäköisimmin Suomen pesimäkantaan. Jos haapanakannan taantumista halutaan hillitä metsästyksen säätelyn avulla, olisi tehokkainta kohdistaa toimet alkukauteen.