Susilaumojen määrä on kasvanut
Maaliskuussa 2020 susilaumojen kokonaismäärä oli 25 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.
Suomessa oli todennäköisimmin 30 perhelaumaa, joista 24 asui Suomen puoleisilla reviireillä. Reviirien kokonaismäärä pysyi samalla tasolla, mutta lauman asuttamien reviirien osuus oli suurempi kuin maaliskuussa 2019.
Suomen susikanta on viime vuosina runsastunut
Perhelaumojen arvioitu kokonaismäärä oli vuoden 2020 maaliskuussa noin 40 prosenttia suurempi kuin kolme vuotta aiemmin. Vielä selkeämmin on kasvanut kokonaisuudessaan Suomeen sijoittuvien laumareviireiden lukumäärä (kuva 1).
Kanta painottui Länsi-Suomeen
Suomen susikannan laumareviireistä 18 sijaitsi läntisen Suomen kannanhoitoalueella ja 11 itäisen Suomen kannanhoitoalueella. Poronhoitoalueella oli yksi todennäköinen laumareviiri.
Susikannalla on potentiaali kasvaa nopeasti. Edellytyksinä runsastumiselle ovat vapaa tila uusille reviireille ja ravinnon riittävyys perhelaumalle. Vuosi sitten, maaliskuussa 2019, perhelaumojen asuttamien reviirien osuus kaikista reviireistä oli 51 prosenttia, mutta kuluvan vuoden maaliskuussa osuus oli 65 prosenttia. Osuuden kasvu viime vuoteen verrattuna viittaa yhtäältä onnistuneeseen pentutuottoon, mutta johtuu toisaalta myös vähäisestä uusien reviirien muodostumisesta.
Suuria alueellisia eroja
Läntisen Suomen reviirit keskittyivät viime vuosien tapaan alueen länsiosaan ja itäisen Suomen reviirit alueen itä- ja pohjoisosaan (kuva 2). Susikannan tiheys oli kuluneena talvena korkeimmillaan Varsinais-Suomeen sijoittuvalla noin 2 000 neliökilometrin alueella (Laitila, Mynämäki, Pöytyä), missä tavattiin kolme Suomen mittakaavassa suurta laumaa. Yksi syy korkealle tiheydelle lienee alueen vahva valkohäntäpeurakanta.
Aineistoihin parempi kattavuus
Tämän vuoden maaliskuun tilannetta koskeva arvio pohjautuu valtavaan määrään vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden Tassuun kirjaamia havaintoja. Elokuun 2019 alun ja helmikuun 2020 lopun välisenä aikana kirjattiin laumaa eli vähintään kolmea sutta koskevia havaintoja 1 126 ja kaksikkoja koskevia 1 357. Havaintoja laumoista oli 51 % ja pareista 36 % enemmän kuin vastaavalla jaksolla vuotta aiemmin.
Geneettisiä analyysejä tehtiin 845 näytteestä, jotka olivat pääasiassa ulosteita. Onnistunut yksilömääritys saatiin 679:stä näytteestä. Näytemäärä oli 39 % ja onnistuneiden analyysien määrä 42 % suurempi kuin vuoden 2019 kanta-arvion pohjana olleessa aineistossa.
Riittävän näytekeruun piirissä olevien reviireiden osuus on vuosi vuodelta kasvanut, mutta tavoitteena olevaan Ruotsin mallin mukaiseen täyteen kattavuuteen on vielä matkaa.
Poronhoitoalueen aineisto pohjautuu enimmäkseen siellä kaadettuihin susiin (16 yksilöä). Kaakkoisella poronhoitoalueella oli lauma, joka poistettiin kaatoluvilla ennen vuodenvaihdetta.
Arvioinnin uudet menetelmät
Reviirikohtaisen yksilömäärän ja tilan (yksittäinen susi, pari, lauma) arviointiin kehitettiin todennäköisyyslaskentaan perustuva matemaattinen malli. Malli käy läpi Tassu-havainnot, DNA-näytteet ja reviirin tunnetun poistuman ja yhdistää niiden sisältämän tiedon todennäköisyysjakaumaksi. Menetelmästä on esimerkkinä Utajärven reviiri (kuva 2), jossa erityisesti DNA-näytteistä löytyneet neljä eri yksilöä vaikuttivat reviirin luokitteluun 100 %:n todennäköisyydellä laumaksi. Todennäköisin yksilömäärä oli neljä, mutta reviirillä saattoi olla 5–6 sutta noin 18 %:n todennäköisyydellä.
Reviirikohtaisten yksilömääräarvioiden pohjalta Suomen susikantaan kuuluvien perhelaumojen ja parien määrälle laskettiin todennäköisyysjakauma. Se kuvaa, kuinka vahvasti kuhunkin lauma- ja parimäärään on syytä uskoa (kuva 3). Korkein pylväs kertoo todennäköisimmän laumojen tai parien määrän. Mitä matalampi pylväs, sitä epätodennäköisempi sitä vastaava laumojen ja parien lukumäärä on. Esimerkiksi 20 % todennäköisyydellä perhelaumojen määrä on 30, mutta on 18 % todennäköisyys, että perhelaumoja on 29. Kaikkien mahdollisten lukumäärien todennäköisyyksien summa on 100 %.
Marraskuussa 2020 Suomessa ennustetaan liikkuvan 29–41 laumaa
Maaliskuuta koskeva kanta-arvio kuvaa tilannetta, jolloin susikanta on pienimmillään. Uudet pennut syntyvät huhti-toukokuussa, jonka jälkeen kannan koko alkaa vähitellen pienentyä. Ennusteen mukaan Suomessa liikkuu marraskuussa 90 prosentin todennäköisyydellä 29–41 perhelaumaa ja 22–36 paria (kuva 4). Ennuste sisältää sekä rajan yli liikkuvat laumat että laumat, joista toinen lisääntyvä yksilö on kuollut.
Kevään 2019 runsaan pentutuoton johdosta vaeltavien susien määrän ennustetaan olevan aiempia vuosia hieman korkeampi ja uusia pareja ennustetaan muodostuvan aiempaa enemmän kevääseen 2021 mennessä.
Kiitämme lämpimästi vapaaehtoisia ja Luken maastohenkilöitä aineiston keräämisestä.
Näkymiä tulevaisuuteen
Susikannan seuranta-aineistojen kattavuus on viime vuosina olennaisesti parantunut. Kiitos tästä kuuluu lukuisille vapaaehtoisille havainnoitsijoille ja näytteiden kerääjille. Myös Luke on panostanut vahvasti kanta-arvion kehittämiseen.
Seurannan kehittämistä tulee edelleen jatkaa. Havainnoinnin ja näytteenkeruun aktiivisuudessa on edelleen alueellisia eroja, joita tulisi saada vähenemään. Yksi tulevien vuosien tavoitteista on DNA-pohjaisen seurannan ulottaminen kaikille tietoon tulleille susireviireille.
Parin, kolmen vuoden aikajänteellä DNA-metodiikkaan saadaan lisää tehoa Lukeen hankittavan uuden analyysilaitteiston siivittämänä. Laitteisto pohjautuu niin kutsuttuun SNP-tekniikkaan, ja se tekee analyysien suorittamisen nykyistä halvemmaksi ja nopeammaksi. Vastaava laitteisto on käytössä Ruotsin ja Saksan susikantojen seurannassa. Ruotsissa näytteiden toimittajat voivat katsoa analyysituloksen nettisivuilta muutaman viikon kuluessa näytteen lähettämisestä. Tämä menettely on varmasti omiaan nostamaan vapaaehtoisten aktiivisuutta näytteiden keruussa.
Analyysissa löytyy valtaosa Ruotsin susikannan yksilöistä jo vuodenvaihteeseen mennessä. Ruotsissa seurataan ensisijaisesti alkutalven tilannetta, mutta edellistä talvea koskeva kanta-arvio julkaistaan alkukesällä, kuten on käytäntönä myös Suomessa.
