Värisokeana jahdissa
Säädökset ja varusteet värejä näkevien ehdoin

Suomessa värisokeus on miesten vaiva. Kahdeksan prosenttia miehistä mutta vain puoli prosenttia naisista on värisokeita. Niinpä noin 280 000 metsästävästä miehestä yli 22 000 on värisokeita.

Pienriistan metsästäjille, jotka pääsääntöisesti metsästävät haulikolla, ei värisokeudesta juurikaan ole vaivaa. Aivan toisen tason asiasta on kyse, kun siirrytään hirvieläinten tai esimerkiksi karhun metsästykseen, jossa metsästys pääsääntöisesti tapahtuu luotiaseilla. Reilun 100 000 hirvieläinmetsästäjän määrästä on värisokeita yli 8 000 ja suurin osa heistä punavihervärisoikeita. Silti metsästyssäädöksissä oli aina vuoteen 2014 asti vaatimus turvallisuussyistä käyttää hirvenmetsästyksessä punaista liiviä ja punaista päähinettä. Punavihervärisokealta ne jäävät vihreässä metsässä näkemättä.

Oranssi syrjäytti punaisen – vihdoinkin

Vajaa kymmenen vuotta sitten lainsäätäjä tiedosti ja tunnisti värisokeat metsästäjät. Syksystä 2014 alkaen punainen muuttui oranssiksi. Värisokeakin uskalsi vieraammassa porukassa tai metsästysalueella ampua turvallisesti. Muutos oli kauan toivottu.

Värisokeuden eri asteita on lukematon määrä, eikä ole yhtenäistä määritelmää sille, miten tai mitkä värit näkyvät värisokeille. Yleensä värin näkyminen perustuu värin “valoisuuteen” tai vaaleuteen, minkä vuoksi vaaleampi oranssi erottuu aivan toisella tavalla taustastaan kuin vanha punainen, joka oli vaaleus-, tai tummuusasteeltaan sama kuin taustan metsä.

Saavutettavuusdirektiivi on värisokean “lottovoitto”

Metsästyksen yhteydessä EU-direktiivit eivät ole aivan suosituimmuuslistan kärjessä, koska keskieurooppalaiseen faunaan säädetyt luonto- ja lintudirektiivi eivät juurikaan osanneet huomioida Pohjolan erityispiirteitä, ristiriitoja käsitellään jatkuvasti EY-tuomioistuimessa tai paikallisemmissa hallinto-oikeuksissa. Mutta EU:n saavutettavuusdirektiivin myötä on moni asia parantunut värisokeiden metsästäjien kannalta.

Saavutettavuusdirektiivi on viimeisen viiden vuoden aikana avannut monet metsästyksen kannalta olennaiset tietovarannot myös värisokeille: esimerkiksi riistalaskentojen tulosten tiheys- tai niin sanotut lämpökartat olivat ennen värisokeille täyttä hepreaa, kun tiheimmän kannan alue näytettiin tumman punaisena ja harvimman kannan alue tumman vihreänä. Kuvatekstit ja selitteet sai lukea todella tarkkaan saadakseen selville, kumpi alue oli kumpi. Sama koski esimerkiksi Metsästäjä-lehden kanalintujen metsästysaikoja koskevia karttoja, joista värisokean oli lähes mahdoton saada selko värikoodien perusteella, mikä metsästysaika milläkin alueella oli voimassa. Saavutettavuusdirektiivi avasi värisokealle pääsyn näiden metsästyksen kannalta olennaisten tietojen pariin.

Varustesuunnittelijatkin heränneet

Metsästykseen liittyy tänä päivänä valtava määrä erilaisia varusteita tekstiileistä aina tietoteknisiin sovelluksiin. Takavuosina ei metsästyskoiralle ollut kaupallisesti tarjolla muita kuin punaisia huomioliivejä, siis värisokealle koirametsästäjälle täysin soveltumattomia. Oli itse ommeltava huomioliivit koirille. Värisokealle ei edes oranssi ole paras vaihtoehto. Vasta kun kangaskauppoihin alkoi ilmestyä lähinnä lastenvaatteissa käytettäväksi tarkoitettua neonkeltaista kangasta, oli punavihervärisokean metsästäjän koiraliiviongelma ratkaistu.

Oma riista ja muut kartta- ja koiratutkaohjelmat ovat tänä päivänä jo pääosiltaan direktiivin edellyttämällä tasolla, mutta eri toimintoja kuvastavien värien väliseen tummuuskontrastiin kannattaisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota.

Sama koskee erilaisten laitteiden lataukseen liittyviä huomiovaloja. Koiratutkaa lataava värisokea metsästäjä joutuu ottamaan kuvan tutkan latauksen merkkivalosta ja lähettämään kuvan värejä näkevälle saadakseen selville, onko punainen latausvalo muuttunut vihreäksi. Vaikka tämä kuulostaa vitsiltä se ei sitä ole, vaan karua todellisuutta.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta aiheesta? Kommentoi alle!