Kohdista järkevästi
Jokaisessa riistaeläimessä on tietynkokoinen osuma-alue, johon luoti pyritään sijoittamaan. Metsästyskivääri kannattaa kohdistaa niin, että osuma-alueen keskelle tähtääminen tuo toivotun tuloksen sekä läheltä että hieman kauempaa.
Lyhyille etäisyyksille kohdistetusta aseesta lähetetty luoti ei missään vaiheessa lentoaan käy tähtäyslinjan yläpuolella, tai se vain sivuaa sitä. Tyypillisesti tällaisia etäisyyksiä ovat juuri 75 ja 100 metriä, jotka ovat meillä kaikkein yleisimpiä kivääriampumaratojen mittoja. Luoti siis nousee tähtäinlinjalle ja lentää siinä joitain kymmeniä metrejä, jonka jälkeen luoti putoaa nopeahkosti tähtäyspisteen alapuolelle.
Lyhyt kohdistusetäisyys on ongelmallinen. Ensinnäkin luodin lentoradan nopea laskeutuminen liian kauas tähtäyslinjasta syö kiväärin potentiaalista käyttöetäisyyttä. Toinen huomionarvoinen asia on psykologinen: kun ase kohdistetaan, hyväksytään usein jonkin verran kohdistusvirhettä, joka kertautuu etäisyyden kasvaessa. Pidemmälle etäisyydelle kohdistettu ase on siis tarkemmin kohdistettu ja lisäksi se vähentää etäisyysarvioinnin virheiden vaikutusta.
Kohdista keskipitkälle etäisyydelle
Keskipitkälle etäisyydelle kohdistetusta aseesta ammuttu luoti nousee ensin tähtäyslinjalle, käy lentonsa välivaiheessa tähtäyspisteen yläpuolella, laskeutuu tähtäyslinjalle ja lopussa lentää tähtäyslinjan alapuolella aina niin pitkään, että se laskeutuu hyväksytyn hyvän osuma-alueen alapuolelle.
Kyse keskipitkissä kohdistusetäisyyksissä on siis etäisyyshaarukasta, jossa luoti lentää mahdollisimman pitkään oletetun kohteen hyväksyttävällä osuma-alueella. Tällöin metsästäjän ei tarvitse “kompensoida” osumaa tähtäämällä yli, vaan tähtääminen haluttuun osumapisteeseen tuottaa tavoitellun lopputuloksen. Keskipitkä kohdistusetäisyys riippuu siis kaliiperista ja kohderiistasta. Hirvellä hyväksyttävä osuma-alue on paljon suurempi kuin vaikkapa teerellä.
Jos tavoitellaan tilannetta jossa luoti kulkee “kymmenen sentin putkessa”, eli lentoradallaan ± 5 cm tähtäyslinjasta, on maksimietäisyydessä useiden kymmenien metrien ero optimaalisesti kohdistetun kiväärin ja lyhyille etäisyyksille kohdistetun kiväärin välillä.
Entä jos ei ole käytössä pidempää ampumarataa?
Monilla metsästäjillä ei ole pääsyä esimerkiksi 150 metrin radalle, joten kiväärit on kohdistettava lyhyemmiltä etäisyyksiltä. Tällöin käytettävissä on yksi keino, jolla kohdistuksen voi saada vastaamaan keskipitkän etäisyyden kohdistusta.
75 metriin tai 100 metriin kohdistettaessa asetta ei kohdisteta keskelle, vaan tähtäyspisteen yläpuolelle. Esimerkiksi hirvi- tai peura-aseen kohdistuksessa näiltä etäisyyksiltä neljä (4) senttimetriä yli käyvä kohdistus vastaa karkeasti 150 metrin kohdistusta. Tämä muistisääntö toimii siis niin 75, kuin 100 metrin radoilta kohdistettaessa ja kattaa käytännössä kaikki yleisimmät kaliiperit, kuten .308 Winchesterin, .30-06 Springfieldin ja 9,3×62:n.
