Valtionmaiden hirvijahti liikuttaa rahaa
Valtion alueet tarjoavat monille mahdollisuuden eränkäyntiin. Reissuista jää hyvä mieli, kohentunut terveys sekä usein myös saalista. Aina ei hoksata ajatella, että samalla syntyy taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle.
Kymmenet tuhannet metsästäjät käyttävät valtion alueiden tarjoamia hirvenpyyntimahdollisuuksia. Metsästys järjestetään 352 hirvilupa-alueella, joiden pinta-ala on noin 7,5 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi valtion alueita on vuokrattu metsästysseuroille.
Alueita käyttävät sekä paikalliset että kauempaa matkaavat. Pyynti tapahtuu useimmiten seurueessa, johon eri puolilla maata asuvat ystävät vuodesta toiseen kokoontuvat.
Maakuntien taloudet hyötyvät
Vuonna 2019 valtion alueille luvan hankkineiden metsästäjien ja kalastajien rahankäyttö synnytti kaikkiaan noin 46,7 miljoonan euron aluetalousvaikutuksen. Kokonaisvaikutus lasketaan taloustieteellisen mallin avulla perustuen lupa-asiakkaille määrävälein tehtäviin kyselyihin ja myytyjen lupien määrään.
Hirvenmetsästäjien osuus tästä summasta on noin 13,1 miljoonaa. Nämä eurot tuovat piristystä etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseuduille, sillä suurin vaikuttavuus kohdentuu Lapin maakuntaan (6,1 milj. €), Kainuuseen (2,5 milj. €) ja Pohjois-Pohjanmaalle (1,5 milj. €).
Rahaa kuluu reissussa
Hirvenmetsästäjä tekee kyselyiden perusteella 2–4 matkaa metsästysalueelleen. Reissuilla käytetään muun muassa majoituspalveluilta ja ostetaan päivittäistavaroita. Yhä useammin on kysyntää myös muille paikallisille palveluille, kuten maastokuljetukselle ja opastukselle.
Viimeisimmän, vuonna 2017 tehdyn rahankäyttökyselyn perusteella hirvenmetsästäjä käyttää reissullaan keskimäärin 342 euroa. Tästä 117 € kohdistui polttoaineeseen, 106 € päivittäistavaroihin ja 61 € majoitukseen. Loput kulut kohdistuivat kahvila- ja ravintolapalveluihin (21 €), metsästyspalveluihin (16 €) ja muihin ostoihin, palveluihin ja paikallismatkoihin (yht. 22 €).
Keskimääräisissä kustannuksissa oli suurta vaihtelua maakunnan asukkaiden ja maakunnan ulkopuolelta saapuneiden välillä.
Esimerkiksi Lapissa hirvenpyynnissä vieraillut matkailija käytti reissullaan rahaa keskimäärin yhteensä 761 €, josta 233 € kului polttoaineeseen, 226 € ruokaan ja päivittäistavaraan, 156 € majoitukseen, 64 € kahvila- ja ravintolapalveluihin, 50 € metsästyspalveluihin ja 33 € muuhun.
Erätalouden kokonaisarvoa ei vielä tunneta
Arvioitu aluetalousvaikutuslaskelma ei ole kattava. Sen ulkopuolelle jää esimerkiksi metsästyslain 8§ mukaiseen metsästysoikeuteen liittyvä rahankäyttö. Tällä on varmasti suuri merkitys Pohjois-Suomessa, sillä noin viidennes suomalaisista metsästäjistä asuu metsästyslain 8§ mukaisella alueella.Mökin omistaminen liittyy usein metsästysharrastukseen. Moni on hankkinut kesä- tai pikemminkin syysasunnon metsästysalueiden tuntumasta, jolloin kiinteistövero jää kuntaan ja kylän kauppa saa asiakkaita.
Entäpä terveys ja hyvinvointi? Metsästyksen yhteisöllisyys ja fyysisesti liikuttava vaikutus hyödyttää kansanterveyttä laajalti. Kuinka paljon tämä on euroissa mitattuna, on tuhannen taalan kysymys.
Valtion alueilta pyydettiin vuonna 2018 yhteensä 9500 hirveä. Saaliin lihan arvo on karkeasti 8–9 miljoonaa euroa. Tähän päälle pienriista, karhut ja kalansaalis.
Eränkäynnin taloudellinen kokonaisarvo muodostuu edellä kuvatuista palasista. Tarkempi tutkimus toisi esille sen huomattavan yhteiskunnallisen merkityksen ja antaisi eräharrastuksille painoarvoa.
Kaikkea eränkäyntiin liittyvää ei toki kannata edes yrittää muuttaa euroiksi. Eräelämys, vaikkapa kuulas aamu ja hirvikoiran sumun keskeltä lähestyvä haukku, on usein jotakin mittaamattoman arvokasta.
