Pakkotila metsästäessä

Rikoslaissa säädettyyn metsästysrikokseen ja törkeään metsästysrikokseen voi syyllistyä vain metsästäessä. Oikeudellinen määritelmä metsästys-sanalle poikkeaa kuitenkin huomattavasti yleiskielisestä vastineestaan. Metsästyslain 2 §:n mukaan luonnonvaraisen riistaeläimen tappaminen on aina oikeudellisessa mielessä metsästämistä riippumatta siitä, liittyykö tekoon metsästysharrastukseen tai -kulttuuriin liittyviä piirteitä tai onko tekijä suorittanut metsästyskortin. Esimerkiksi vahingossa rusakon yli ajanut henkilö on oikeudellisessa mielessä metsästänyt rusakon.

Myös riistaeläimen pyydystäminen elävänä luokitellaan metsästykseksi. Siten esimerkiksi riistaeläimiä rengastettaessa tutkimustarkoituksessa on huolehdittava, että metsästyslain säännöksiä noudatetaan. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen jäljittäminen tai koiran käyttäminen riistaeläimen jäljittämisessä. Metsästysrikokseen voikin syyllistyä jo jäljittäessään riistaeläintä tappamistarkoituksessa ilman tarvittavaa pyyntilupaa. Metsästysrikossäännösten soveltamisala on siis varsin laaja.

Vastuuvapausperusteet

Rikoslain 4 luvussa on säädetty vastuuvapausperusteet eli seikat, joiden täyttyessä rikoksesta epäilty vapautuu rikosvastuusta. Teko on siis tällöin tunnusmerkistön mukaan metsästysrikos, mutta tekijää ei rangaista rikoksesta vastuuvapausperusteen täyttyessä.

Vastuuvapausperusteet jakautuvat oikeuttamisperusteisiin ja anteeksiantoperusteisiin. Oikeuttamisperusteen täyttyessä tekijän teko on oikeusjärjestelmän näkökulmasta oikeutettua, vaikka se muuten olisi rikoslaissa rangaistavaa. Anteeksiantoperusteen täyttyessä teko on oikeusjärjestelmän näkökulmasta väärin, mutta kuitenkin anteeksiannettava ja siten hyväksyttävä. Sekä oikeuttamisperusteen että anteeksiantoperusteen täyttyminen vapauttaa siis tekijän tuomiolta.

Pakkotila

Rikoslain 4 luvun 5 §:ssä säädetty pakkotila on metsästyksen kannalta olennaisin rikoslaissa säädetyistä vastuuvapausperusteista. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa joudutaan puolustamaan jotain oikeudellisesti suojattua etua – esimerkiksi omaisuutta, ihmishenkeä tai terveyttä – sitä uhkaavalta välittömältä ja pakottavalta vaaralta.

Yksinkertaistettuna: puolustaminen on oikeutettua, kun puolustettava etu on uhrattua arvokkaampi. Puolustaminen voi olla myös anteeksiannettavana hyväksyttävää, vaikka uhrattava etu olisi arvokkaampi, jos tilanne on yllätyksellinen, pakottava tai puolustettava etu on tekijälle erityisen tärkeä.

Puolustava pakkotila

Pakkotilan arvioinnissa on erityistapauksena tilanne, jossa pakkotilateko kohdistetaan hyökkääjään. Tyyppitapaus tällaisesta tilanteesta on luonnonvarainen eläin, joka hyökkää metsästyskoiran tai ihmisen kimppuun. Tällöin puhutaan puolustavasta pakkotilasta eli defensiivisestä pakkotilasta, jolloin pakkotilateko on oikeutettu myös silloin, kun hyökkääjän arvo on puolustettavaa arvoa suurempi. Arvoero ei saa tällöinkään olla suhteettoman suuri. Ihmishenki on korvaamattoman arvokas, joten hengen pelastamiseksi tällainen pakkotilateko on aina oikeutettu. Omaisuutta, kuten metsästyskoiraa, puolustettaessa joudutaan kuitenkin vertaamaan koiran ja hyökkäävän luonnonvaraisen eläimen arvoa toisiinsa.

Eräs tapa on verrata omaisuuden käypää arvoa, eli myyntiarvoa, luonnonvaraisen eläimen luonnonsuojelulliseen arvoon. Suden, ahman ja karhun luonnonsuojelulliset arvot ovat niin suuret, että erityisesti taloudellisesti vähäarvoisen metsästyskoiran suojeleminen niiden hyökkäykseltä ei välttämättä ole pakkotilana oikeutettua. Anteeksiantoperusteisessa pakkotilassa voidaan kuitenkin huomioida myös omaisuuden tunnearvo, jolloin edellä mainittu tilanne voi olla pakkotilana anteeksiannettava.

Korostunut huolellisuusvelvollisuus

Metsästykseen kuuluu laissa säädettyä ja oikeuskäytännössä kehittynyttä korostunutta huolellisuusvelvollisuutta. Käytännössä metsästäjän on oltava kaikissa toimissaan erityisen huolellinen, jottei syyllistyisi rikokseen edes huolimattomuudesta.

Korostuneen huolellisuusvelvollisuuden piiriin kuuluu kaikki metsästykseen liittyvä toiminta, joka aiheuttaa metsästyslaissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa kielletyn seurauksen ja aiheuttaa haittaa ympäristölle. Tässä ympäristöksi luetaan luonnon ja rakennetun ympäristön lisäksi myös muut ihmiset. Epätodennäköinenkin mahdollisuus, että metsästys aiheuttaa edellä mainittua haittaa, on oikeuskäytännön mukaan pakottava syy metsästystoiminnan keskeyttämiselle.

Huolellisuusvelvollisuuden rikkominen voi estää pakkotilaan vetoamisen. Metsästäjällä on korostunut velvollisuus välttää sellaista tilannetta, jossa joutuisi pakkotilan turvin puolustautumaan eläimen hyökkäystä vastaan. Esimerkiksi metsästäjän ei kuuluisi päästää koiraa metsään, jos hän tietää susien liikkuvan alueella. Jos hän sen kuitenkin tekee, suden ampumista koiran puolustamiseksi ei voida pitää oikeudellisessa mielessä hyväksyttävänä.