Muuttoreittitason haahkakantojen hoitoa

Itämeren haahkakannan 1970­­–1990-lukujen nopeaa kasvua on seurannut raju taantuma. Sisäsaaristosta pesimärauhaa etsivät haahkat kohtaavat uusia uhkia, kuten vahvat vieraspetokannat. Haahkaan kohdistuvat uhat vaihtelevat sekä populaatioiden välillä että niiden sisällä. Koska suuri osa haahkoista pesii Suomen ja Ruotsin saaristoissa, on paikallisella ja lyhytaikaisella vieraspetojen ja merikotkan aiheuttamalla haahkanaaraiden ja -poikasten kuolleisuudella merkittävä vaikutus populaatioon. Brittein saarilla, Venäjän rannikolla ja Pohjoisen Jäämeren saarilla haahkoihin vaikuttavat osin muut paikalliset tekijät. Nykytiedon valossa ei ole olemassa yhtä viisastenkiveä, jolla haahkan tulevaisuus saadaan turvattua.

Haahkoihin muuttoreitin varrella kohdistuvien uhkien muodostama kokonaisuus vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Ilman sitä ei ole mahdollista keskittää voimavaroja toimenpiteisiin, joilla haahkakantaa voi aidosti elvyttää. Kansallisesti merkittävältä vaikuttava toimenpide voi olla populaatio- ja muuttoreittitasolla marginaalinen – resurssien oikea kohdentaminen on onnistumisen avain.

Muuttunut suojeluluokka linjaa metsästystä

Afrikan ja Euraasian vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) 7. osapuolikokouksessa joulukuussa 2018 haahkan suojelustatus tiukentui. Perusteena oli lajin voimakas taantuminen ja luokittelu vaarantuneeksi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Punaisella listalla. AEWA-sopimuksen mukaisesti haahkan metsästys on nyt sallittua vain muuttoreitin tason metsästysverotuksen perusteella osana kansainvälistä hoitosuunnitelmaa. Käytännössä tilanne on sama kuin taigametsähanhella.

Tulevan hoitosuunnitelman piirissä on kolme muuttavaa haahkapopulaatiota. Itämeren, Pohjanmeren ja Brittein saarten populaatio on suurin, noin 900 000 yksilöä. Venäjän ja Norjan rannikon haahkakanta on noin 500 000 yksilöä ja Franz Joosefin maalla ja Huippuvuorilla on noin 70 000 yksilön haahkakanta.

Kansainvälinen hoitosuunnitelma valmisteilla

Tavoitteena on saada hoitosuunnitelma hyväksyttäväksi vuoden 2021 AEWA-osapuolikokoukseen. Hoitosuunnitelman rinnalla valmistellaan kansainvälistä metsästysverotusmallia, jotta sen toimeenpano voisi alkaa viipymättä hoitosuunnitelman hyväksymisen jälkeen.

Huhtikuulle suunniteltu kansainvälinen työpaja siirtyi syyskuulle koronaviruksen vuoksi. Hoitosuunnitelman valmistelua joudutaan vallitsevissa olosuhteissa soveltamaan, mutta ensimmäiset luonnokset lähtevät muuttoreitin maille kommenteille kevään aikana.

Hoitosuunnitelman kirjoitustyöstä vastaa Petteri Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Työtä tukevat haahka-asiantuntijat Kim Jaatinen ja Mikael Kilpi Suomesta. Tanskan vahvan haahkaosaamisen tuo ryhmään Morten Frederikson. Norjan ja Venäjän asiantuntijat saadaan mukaan tiimiin kevään aikana. AEWA-sihteeristön Nina Mikander ohjaa työtä. Projektia johtaa Suomen riistakeskuksen Mikko Alhainen tukenaan Ahvenanmaan maakuntahallituksen Robin Juslin. Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Suomi on edelläkävijänä taantuvien riistavesilintujen populaatiotason kannanhoidossa. Taigametsähanhi oli ensimmäinen ja haahka toivottavasti seuraava laji AEWA:n piirissä, jossa taantuvalle riistavesilinnulle laaditaan muuttoreittitason metsästysverotusmalli. Molemmissa tapauksissa kestävän käytön turvaaminen on keskeisin motivaatio kansainväliselle kannanhoidolle. Ilman vahvoja ja elinvoimaisia riistakantoja ei ole metsästystä. Ilman metsästäjien tekemää riistanhoitotyötä ei vieraspetojen valloittamassa suomalaissaaristossa ole haahkoja. Haahkan valoisa tulevaisuus on luonnonsuojelun ja metsästyksen yhteinen tahtotila.

Mikko Alhainen, erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus