Mitä on metsästyksen arvo?
Eräs kollega kertoi vuosia sitten poistavansa aina aseestaan varmistimen, kun kuulee jonkun vetoavan ”arvoihin”. Ilmaus oli kuvainnollinen, ja tokaisun taustalla oli se tunnettu tosiasia, että arvon käsite on hämärä ja monitulkintainen. Kaikkia arvoja ei voida myöskään noin vain mitata. Tähän on havahduttu riistamaailmassa jo kauan aikaa sitten päätellen siitä, miten varovasti metsästyksen taloudelliseen arvoon on viimeisen vuosisadan aikana otettu tutkimuksissa kantaa. Saaliiden rahamääräisestä arvosta on olemassa tilastoja, mutta esimerkiksi metsästyksen arvosta sen arvostuksena varsin vähän.
Metsästys tyydyttää tunnetusti monenlaisia tarpeita ja on arvokasta toimintaa metsästäjille. Yli puolet suomalaisista metsästäjistä ilmaisi takavuosien kyselyssä metsästyksen olevan tärkeä osa elämäntapaansa. Miten metsästystoiminnan arvosta saisi euromääräisen? Lähestyimme kysymystä tuoreessa Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisrahoitteisessa tutkimuksessa tarkastelemalla sitä, miten paljon metsästäjät raportoivat käyttäneensä vuonna 2016 metsästys- ja riistanhoitoreissuihinsa rahaa ja aikaa.
Metsästyksen arvo voidaan ilmaista brutto- ja nettomääräisenä. Bruttoarvo koostuu metsästykseen käytetystä rahamäärästä sekä niin sanotusta kuluttajan ylijäämästä. Metsästykseen käytetty rahamäärä kertoo metsästyksen bruttoarvon alarajan. Nettoarvo eli kuluttajan ylijäämä kuvastaa puolestaan metsästyksen taloudellisia hyvinvointivaikutuksia metsästäjille ja antaa teoreettisesti oikeamman kuvan metsästyksen arvosta. Nettoarvon määrittämiseen liittyy kuitenkin monia hankaluuksia, joten se ilmaisee lähinnä arvon suuruusluokan. Tunnettua on esimerkiksi se, että metsästykseen liittyvän vaihdon valuutta ei ole aina raha, vaan jokin muu hyödyke tai vastapalvelus.
Juuri päättyneessä tutkimuksessamme käyttämämme matkakustannusmenetelmä mittasi suoraa rahankäyttöä ja käyttöarvoja liittyen tyypillisiin metsästys- ja riistanhoitoreissuihin. Huomiota ei kiinnitetty viime vuonna toteuttamamme esiselvityksen tavoin esimerkiksi välineiden ja varusteiden hankintoihin, vaan huomio oli arkisen metsästyksen harjoittamisessa. Kokonaisuutta hahmotettaessa tämä tutkimuksellinen rajaus on hyvä pitää mielessä.
Mistä maksetaan ja mistä ei?
Takavuosikymmenten kyselyt metsästyksen kuluista osoittavat, että nykymetsästäjät käyttävät enemmän rahaa kuin ennen erityisesti matkustamiseen sekä välineiden ja varusteiden hankintaan. Esimerkiksi metsästysmatkailijoista vuonna 2016 vain noin joka kymmenes hyödynsi viimeisimmällä matkalla julkisia kulkuvälineitä, ja alle joka kymmenennelle ei tullut henkilöauton käytöstä lainkaan kuluja.
Muutokset eivät kuitenkaan etene kaikissa suhteissa yhtä nopeasti. Kaikista palveluista metsästäjien ei ole halua tai edes mahdollisuutta maksaa. Tutkimuksemme mukaan varsin harva ostaa kotimaassa valmis- tai metsästyspakettimatkoja tai ohjelma- ja virkistyspalveluja. Kotimaassa matkatessaan monet metsästäjät eivät joko tarvitse palveluja tai eivät ehkä aina edes osaa hakeutua palveluiden äärelle. Tilanne on toinen matkatessa ulkomaille tai kun ulkomainen eräturisti tulee Suomeen metsästämään. Kansainvälistä näkökulmaa tutkimuksessamme ei varsinaisesti käsitelty, mutta se paljasti, että ulkomailla kävi metsällä vuonna 2016 liki sama osuus kuin vuonna 2008 − noin 4 prosenttia.
Suomalaisille metsästäjille on edelleen varsin harvinaista maksaa majoituksesta. Karkeasti arvioiden vähintään 22 000 henkilöä (7 % suomalaisista metsästäjistä) maksoi vuonna 2016 metsästysmajoituksestaan. Vertailun vuoksi: Vuonna 2008 metsällä käyneistä henkilöistä 11 prosenttia maksoi vähintään kerran majoituksistaan metsästyksen yhteydessä.
Luvut havainnollistavat karkeudessaan sitä, miten vahvasti suomalainen metsästysmatkailu on luonteeltaan omatoimimatkailua. Metsästysmatka tarkoittaa monelle metsästäjälle viikonloppua kotipuolessa, loma-asunnolla tai sukulaisten vieraana.
Ovatko metsästyksen taloudelliset arvot muuttumassa?
Vielä 1970-luvulla talouslaskelmissa arvioitiin, että riistanhoitomaksun suorittaneista henkilöistä lähes kaikki kävivät metsällä – ja käyttivät toimintaansa rahaa. Tässä suhteessa on tapahtunut vuosikymmenten saatossa merkittävä muutos. Entistä useamman henkilön ainoa kuluerä on riistanhoitomaksu. Esimerkiksi vuosina 2012–2015 riistanhoitomaksun maksaneista henkilöistä keskimäärin runsaat 208 000 (68 %) kävi metsällä, ja noin 100 000 henkilöä ei. Tutkimuksessa kerätyn aineiston, vertailuaineiston (Luke:n metsästystilasto) ja laskelmiemme mukaan metsällä käyneitä ja rahaa toimintaansa käyttäneitä suomalaisia metsästäjiä oli vuonna 2016 suurin piirtein saman verran tai hieman edellisvuosia vähemmän. Lukumäärä on kuitenkin selvästi laskussa.
Niin tai näin, metsällä kävijöitä on edelleen paljon, ja heidän rahankäyttönsä metsästykseen kasvussa. Näin metsällä kävijöiden rahankäytöstä muodostuu kansallisesti merkittäviä summia ja talousvaikutuksia. Yksin jo matkustamisen rahankäytön kokonaisarvon arvio vuodelle 2016 oli tutkimuksemme mukaan vähimmilläänkin noin 110 miljoonaa euroa. Vastaavasti reissukohtaisten nettoarvojen perusteella lasketut kokonaisarvot metsästyspäiväreissulle olivat 170–242 miljoonaa euroa ja riistanhoitoreissulle 123–180 miljoonaa euroa vuodessa. Metsästyksen arvo ei ole aivan vähäinen.
Lisää aiheesta:
Jani Pellikka, erikoistutkija Luonnonvarakeskus
Artti Juutinen, professori Luonnonvarakeskus
Päivi Eskelinen, tutkija Luonnonvarakeskus
