Terveyttä eräpolulta
Eränkäynti on parhaimmillaan terveyttä edistävä ja kuntoa kasvattava harrastus. Pitkän linjan metsästävät lääkärit Pohjois-Savosta valottavat oman harrastuksensa ydintä, johon olennaisena osana kuuluu luonnossa liikkuminen.
Jukka Kettunen ja Ismo Vajanto ovat kokeneita erämiehiä. Kettusen setä metsästi 1930-luvulla teeriä kuvilta ja suomenpystykorvan avulla. Isän kertoman mukaan saaliit olivat hyviä, ja niistä oli apua syksyisin suuren perheen ruokataloudessa. Vaikka isä itse ei metsästänyt, kiinnostavista tarinoista syttyi kipinän metsästysharrastukseen.
Vajannon metsästysharrastus alkoi jo alakouluiässä, mansikkapellon räkättirastasvahtina. Rippikouluiässä Vajanto sai luvat haulikkoon ja lintukivääriin. Vähitellen kaikista metsästysvuoden ”sesongeista” tuli pysyvä osa elämää.
Siviiliammatissaan Kettunen ja Vajanto ovat kirurgeja. Vajanto on vielä työelämässä toimien ortopedinä sekä verisuonikirurgina, kun taas Kettunen on jo päässyt nauttimaan eläkepäivien riemuista tehtyään pitkän työuran ortopedinä.
Monipuoliset terveys- ja hyvinvointivaikutukset
Kettusen ja Vajannon näkemykset metsästyksen terveysvaikutuksista ovat hyvin yhteneväiset. Metsästykseen liittyy parhaimmillaan useita tunteja liikkumista epätasaisessa maastossa kevyt lisätaakka harteilla. Rauhallinen ja pitkäkestoinen aerobinen kuormitus parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Se laskee myös verenpainetta, ja voi auttaa painonhallinnassa.
– Luonnossa liikkuminen parantaa monella tavalla myös psyykkistä terveyttä. Stressitaso laskee, mieliala paranee ja masennusoireet voivat lievittyä, Kettunen kertoo.
Maastossa liikkuminen on erityisen hyvää senioriliikuntaa tasapainoaistin harjoittamiseksi ja luuston sekä nivelten vahvistamiseksi. Keskittymiskyky paranee ja tarkkavaisuutta parantavat aistit harjaantuvat.
Kuntoa ylläpitänyt ajokoira
Metsäkanalintujahti suomenpystykorvalla on molemmille tärkein metsästysmuoto, jossa ovat kaikki hienon pyynnin elementit kohdallaan.
– Riistaverinen kansalliskoira etsii etumaastossa itsenäisesti lintuja, metsästäjä liikkuu rauhallisesti koiran liikkeitä seuraillen ja pyrkii haukulle mahdollisimman hiljaa ja kärsivällisesti, maalailee Vajanto kuvaa pystykorvajahdin idyllistä.
Joskus Kettunen on lintukauden jälkeen jatkanut koiran kanssa näädän pyynnillä, joka on hänen mielestään latvalinnustuksen ohella fyysisesti erittäin haastava metsästysmuoto.
Vajannolla oli takavuosina kovasukuinen, mutta erittäin lyhythakuinen ajokoira. Koiraa ei meinannut saada metsäautotieltä maastoon. Hakuvaihe piti tehdä yhdessä isännän kanssa.
– ”Hakiessaan” se käveli 20 metriä isännän perässä. Jos sitä kääntyi katsomaan, koirakin pysähtyi kääntyen katsomaan taaksepäin, Vajanto muistelee.
Koiranohjaajana oli erittäin haastavaa saada jänis liikkeelle ja ajot käyntiin. Kun koira lopulta sai jäniksestä näköhavainnon, se ajaa paukutteli sitkeästi yötä myöten. Kesken puolenkin vuorokauden mittaisen ajon koiran sai houkuteltua autokyytiin vain auton takaovesta niin, että molemmat takaovet olivat auki. Usein kyseessä oli läpimarssi.
Ajokoira oli terveysvaikutteista sukua, sillä isäntä ei joutanut istuskelemaan autossa jahdin missään vaiheessa.
Yhteisöllisyys osa hyvinvointia
Metsästyksellä on myönteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin. Yhteisöllisyys korostuu monessa eri jahtimuodossa. Metsästysseuraan tai samanhenkiseen jahtiporukkaan kuuluminen koetaan tärkeäksi. Rakennetaan yhdessä esimerkiksi lahtivaja, ampumatorni, sauna tai eräkämppä. Suunnitellaan toiveikkaasti syksyn jahtireissuja tuttujen eräkaverien kanssa. Erittäin merkityksellisiä ovat juhlahetket riistaruuan äärellä perheen tai ystävien kanssa.
– Elämäni arvokkain harrastus on metsästäminen ja kalastaminen yhdessä hyvien ystävien sekä seuraavan sukupolven kanssa. Metsästys pitää kunnossa koko elämää varten, toteaa Vajanto filosofisesti.
Negatiivisia terveysvaikutuksia metsästyksellä on vähän, jos vain noudattaa olemassa olevia ohjeistuksia, käyttää ehjiä välineitä ja painottaa toiminnassaan kovien peijaisten sijaan varhaista aamujahtia.
Aktiivinen eräharrastus parhaimmillaan edistää merkittävällä tavalla terveyttä. Jokainen metsästyksen harrastaja voisikin tarkastella tulevaa metsästyskautta sekä omia jahtimuotojaan terveysvaikutusten kannalta.
Ajatuksia eräkulttuurista
Eräkaverusten harrastuksen aikana metsästyskulttuuri on muuttunut paljon.
Yhteiskunnalliset muutokset ja tekniikan huima kehitys ovat mullistaneet merkittävästi koko eränkäynnin sarkaa. Molempien nuoruudessa maaseudulla oli melkein jokaisen talon pihassa metsästyskoira. Tutuissa maastoissa metsästettiin perimätietoon ja omiin havaintoihin tukeutuen.
Nykyään suuri osa metsästäjistä asuu kaupungeissa tai taajamissa ja metsästys koostuu yhä useammin yksittäisistä matkoista ja tapahtumista. Kaikkia metsästystä helpottavia, teknisiä apuvälineitä käytetään hyväksi.
– Teknologian kehitys mahdollistaa tunteen tehokkaammasta ajankäytöstä myös metsällä. On hyvin inhimillistä, että teknologiaa käytetään metsästystapahtumien yhteydessä. Esimerkiksi koiratutkat, puhelimet, riistakamerat, navigaattorit, hämäränäkölaitteet ja ballistiikkaohjelmat ovat tulleet jäädäkseen, Ismo Vajanto analysoi teknisten apuvälineiden roolia.
– Hienon harrastuksen mukanaan tuomat myönteiset, alkukantaiset elämykset lienevät silti suurimmaksi osaksi säilyneet, Jukka Kettunen pohtii eräkulttuurin nykyistä tilaa.
Metsästystapahtuman onnistuminen on yhtä tärkeää kuin ennenkin ja onnistumisen eteen ponnistelu usein parantaa kokemusta. Hienot luonnonolosuhteet ja luontohavainnot, sekä sosiaaliset suhteet muodostavat osansa onnistumisesta.
Varsinkin nuorten aloittelevien metsästäjien olisi otollista kokea monenlaista jahtia. Jokaisen metsästäjän oma tyyli on lopulta yhtä arvokas, kunhan toimitaan metsästyslain ja hyvien tapojen puitteissa.