Metsäkanalintujen metsästysajat perustuvat laadukkaaseen riistatietoon

Metsäkanalintukannat vaihtelevat voimakkaasti eri alueiden ja vuosien välillä, mikä tuo erityisiä haasteita metsästysaikojen säätelyyn. Lajiryhmälle on tyypillistä syklinen eli jaksottainen kannanvaihtelu, jossa jaksojen pituus on  yleensä 6–7 vuotta, aallonpohja- ja huippuvuosien lintutiheyserojen ollessa 2–3-kertaisia.

Metsästyksen säätelyllä pyritään rajoittamaan metsästystä kannanvaihtelun lasku- ja aallonpohjavuosina, koska metsästys kohdistuu tuolloin pääosin kannan tuottavaan osaan. Rajoituksilla pyritään siten edistämään kannan kääntymistä uuteen kasvuun. Kasvuvaiheessa ja huippuvuosina kannassa on paljon nuoria lintuja, joiden luontainen kuolleisuus on suurta, joten metsästysverotus voi olla korkeampaa, eikä metsästysrajoituksille ole välttämättä tarvetta.

Metsäkanalintukannat pienenivät merkittävästi 1960-luvulta 1980-luvun loppupuolelle, todennäköisesti elinympäristömuutosten takia. 1990-luvulta lähtien metso-, teeri- ja pyykantojen kehitys on ollut valtaosassa maata vakaata, paikoin nousevaa, mutta laskevaakin kehitystä on havaittavissa tietyillä alueilla. Riekko sen sijaan on taantunut selvästi Ylä-Lappia lukuun ottamatta.

Keskeisimpinä syinä metsäkanalintujen metsästysaikojen pidentämiseen on lintukantojen pysyminen viime vuosikymmenet vakaina tai kasvavina suuressa osassa maata. Lisäksi tieto lintukantojen alueellisesta kehityksestä on tarkentunut ja metsästyspaine on merkittävästi pienentynyt.

Riistatieto varmistaa metsästyksen kestävyyden

Metsäkanalintujen metsästystä on säädelty Suomessa voimakkaasti metsästysaikoja rajoittamalla. Riistahallinnon nykylinjaus on, että metsästysoikeuden haltijoiden ja metsästäjien tulisi itse säädellä metsästystä entistä suunnitelmallisemmin niin, että säännöksillä tapahtuva rajoittamistarve vähenisi.

Metsästysseurojen kohdalla linjaus tarkoittaa nykyistä parempaa riistatiedon käyttöä metsästyksen suunnittelussa, suunnitelmallisempia saaliskiintiöitä sekä tarvittaessa muita rajoitustoimia, kuten syyssoidinten rauhoittamista metsästykseltä. Metsästäjien tietotaitoa ja vastuullisuutta tulee edelleen kehittää muun muassa saaliin määrän, metsästystapojen ja valikoivan pyynnin osalta.

Liberaalimman menettelyn perustana on tieto lintukannoista ja metsästyksestä. Tämä edellyttää kattavaa riistakolmioverkostoa. Tiedon puute johtaa väistämättä siihen, että riistahallinto joutuu tekemään varovaisuusperiaatteen mukaisia, mahdollisesti osin tarpeettomia, aluekohtaisia metsästysrajoituksia.

Metsästysaikojen määrittämisen perusteet

Viime vuosina maa- ja metsätalousministeriön asetus metsäkanalintujen metsästysajoista on perustunut Suomen riistakeskuksen esitykseen. Valmistelussa ovat mukana olleet ministeriön ja Luonnonvarakeskuksen edustajat.

Metsästysaikojen määrittämisessä tärkeimpinä tarkasteltavina tekijöinä ovat lajin pitkäaikaisen kehityksen suunta sekä viimeisin lintutiheys verrattuna aikaisempiin vuosiin. Muuttujien kohdalla on tärkeää kiinnittää huomiota tarkasteluajanjakson pituuteen. Pienemmällä painotuksella otetaan huomioon lintukannan viimeaikaisen kehityksen suunta eli syklin vaihe, lajiin kohdistuva metsästysverotusaste alueella sekä harkinnan mukaan muita tekijöitä. Varovaisuusperiaatetta noudatetaan erityisesti, jos alueelta ei ole saatavissa kattavaa laskentatietoa. Metsästysaika-alueiksi rajataan suuret yhtenäiset kuntaryhmät.

Metsästysaikapäätökset eivät perustu pelkästään kyseisen vuoden riistakolmiotuloksiin, eivätkä myöskään liian pienipiirteisesti muutaman lasketun kolmion tietoihin.

Elinympäristötekijöistä ja muista syistä johtuen lintutiheyksissä ja poikastuotossa on suuria eroja alueiden välillä, mikä on huomioitava metsästysaikojen määrittämisperusteissa. Laskentaverkoston on oltava kattava, jotta kunkin alueen lintukantojen kehityksestä saadaan riittävästi tietoa. Tällä hetkellä riistakolmioita lasketaan kattavasti lukuun ottamatta joitakin harvaan asuttuja alueita ja etelärannikkoa.

Metsästysajat pyritään vakioimaan

Metsästyksen suunnittelun ja toteuttamisen helpottamiseksi metsästysajat pyritään vakioimaan. Siksi metsästys alkaa aina 10. syyskuuta. Lyhennykset metsästysaikoihin tehdään kauden loppupäästä, millä pyritään säästämään elinkykyisimpiä ja siten todennäköisimmin talvesta selviytyviä lintuja.

Ajatuksena on, että metson, teeren tai pyyn metsästysajoilla olisi kolme kestoa: yksi, kaksi tai kolme kuukautta. Lintulajin kannan kehityksen perusteella metsästys päättyisi alueella joko 10.10., 10.11. tai 10.12. Erittäin huonossa kannan kehitystilanteessa laji rauhoitettaan kokonaan. Urosmetson ja -teeren metsästys tammikuussa sallittaisiin vain erittäin hyvässä tilanteessa.

Matti Kervinen, Mikael Luoma, Antti Siira, Marko Svensberg, Mikko Alhainen, Sami Tossavainen ja Jukka Keränen, Suomen riistakeskus