Tuomioistuin antoi linjauksia luontodirektiivin tulkintaan. Se jätti kuitenkin korkeimmalle hallinto-oikeudelle lopullisen päätösharkinnan siitä, miten Suomen riistakeskuksen päätökset suhtautuvat linjauksiin.

 

Supistavaa tulkintaa, mutta tappaminen mahdollista

Tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin poikkeuksia rauhoitetun lajin, kuten suden, tappamiseksi on tulkittava suppeasti ja tämän vuoksi todistustaakka poikkeuslupien edellytysten täyttymisestä on aina Suomen riistakeskuksella.

Lisäksi tuomioistuin linjasi, että luontodirektiivissä esiintyvä termi ”ottaminen” kattaa sekä susiyksilöiden pyydystämisen että tappamisen, kunhan direktiivissä säädettyjä edellytyksiä noudatetaan poikkeuslupien myöntämisessä.

Voiko salametsästyksen estäminen olla pyynnin peruste?

Tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohdissa tuodaan esiin poikkeusluvilla tavoitellut päämäärät, kuten erityisen merkittävien vahinkojen ehkäiseminen (b alakohta). Sen sijaan e alakohdassa ei mainita päämäärää, johon poikkeuksella pyritään. Näin ollen salametsästyksen estäminen voi olla kannanhoidollisen metsästyksen peruste. Peruste ei voi olla päällekkäinen a–d alakohtien kanssa, sillä muuten niistä tulisi tehottomia.

Tuomioistuimen mukaan pyynnin vaikutuksista suden suojeluun on esitettävä tieteellisiä perusteita. Tarkastelussa on otettava huomioon poikkeuslupien määrä ja arviot laittoman pyynnin määristä. Käytännössä linjauksen täyttäminen oli hyvin haasteellista, sillä kannanhoidollisessa metsästyksessä kyseessä oli lyhyt kaksivuotinen kokeilu.

 

Muu tyydyttävä ratkaisu

Päätöksen mukaan poikkeuslupaa ei voi myöntää, jos päämäärä voidaan saavuttaa muulla tyydyttävällä ratkaisulla. Poikkeaminen on mahdollista vain, jos ei ole vaihtoehtoista toimenpidettä päämäärän saavuttamiseksi direktiivissä säädettyjä kieltoja noudattaen. Lisäksi tuomioistuin linjasi, että pelkästään salametsästys tai sen vaikea valvonta ei riitä vapauttamaan jäsenvaltiota velvollisuudesta taata suden suojelu. Jäsenvaltion on pikemminkin huolehdittava siitä, että valvonta on tiukkaa ja tehokasta.

Jäsenvaltion on esitettävä täsmälliset perustelut sille, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua päämäärien saavuttamiseksi ole. Perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu, jos tehdyssä poikkeuspäätöksessä ei ole mainintaa siitä, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, eikä viittausta merkityksellisiin teknisiin, oikeudellisiin ja tieteellisiin selvityksiin. Suomen riistakeskuksen on poikkeuslupia myöntäessään osoitettava tapauskohtaisesti parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei päämäärän saavuttamiseksi ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin susiyksilöiden tappaminen.

 

Suotuisan suojelun taso edellytys poikkeusluville

Tuomioistuimen mukaan susikannan suotuisan suojelun taso sen luontaisella levinneisyysalueella on välttämätön edellytys poikkeuslupien myöntämiseksi.

Kansallisen viranomaisen on poikkeuksen myöntämisessä määritettävä susikannan suojelun taso jäsenvaltion alueella tai kyseessä olevalla luonnonmaantieteellisellä alueella. Lisäksi on määritettävä maantieteelliset ja demografiset vaikutukset, joita poikkeusluvilla saattaa olla suojelun tasoon. Tuomioistuin tarkentaa, että yleensä on tarpeen arvioida myös poikkeuksen vaikutus lauman reviirin tasolla.

Tuomioistuin huomautti, että kannanhoidollisessa pyynnissä kuoli enemmän susia kuin sen perusteluna käytetyssä salametsästyksessä arvioitiin kuolevan, jolloin vaikutus kannan kokoon oli kielteinen.

Lisäksi tuomioistuin toi esille ennalta varautumisen periaatteen. Sen mukaan tieteellisten tietojen perusteella on saatava varmuus siitä, ettei poikkeus uhkaa susikannan suotuisan suojelutason saavuttamista.

Toisaalta tuomioistuin totesi saman kuin aiemminkin, että poikkeusten myöntäminen on mahdollista. Tällöin tulee osoittaa, ettei niillä huononneta susikannan suojelun tasoa. Poikkeuksen vaikutusten on siis oltava lajin kannalta neutraali.

 

Valikoiden ja rajoitetusti

Tuomioistuimen mukaan ”valikoiden ja rajoitetusti” riippuu populaation koosta, suojelun tasosta ja biologisista ominaispiirteistä. Pyydettävien yksilöiden määrä on vahvistettava maantiedettä, ilmastoa, ympäristöä ja biologiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella, joiden avulla tilannetta voidaan arvioida suden lisääntymisen ja luontaisen vuotuisen kokonaiskuolleisuuden osalta.

Jotta sallittu pyyntimäärä on vaatimuksen mukainen, on se rajattava siten, ettei siitä aiheudu merkittävää vaaraa populaatiolle, vaikkei se sellaisenaan haittaisikaan susikannan suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Pyyntimäärä on päätöksissä rajattava kriteereiden mukaisesti ja eriteltävä selkeästi. Lisäksi voi olla tarpeen, että poikkeus rajataan yksilöityihin eläimiin.

 

Tarkoin valvotuissa oloissa

Tuomioistuimen mukaan ”tarkoin valvotuissa oloissa” tarkoittaa, että voidaan varmistaa, että susiyksilöiden ottaminen ja hallussapito tapahtuu valikoiden ja rajoitetusti. Suomen riistakeskuksen on siis kaikkien poikkeusten osalta taattava vaatimusten noudattaminen ja seurattava niiden vaikutuksia.

Kansallisella lainsäädännöllä on taattava, että poikkeuspäätöksiä myönnetään, sovelletaan ja valvotaan myös paikkaa, aikaa, yksilömääriä ja tyyppejä koskevien vaatimusten osalta tehokkaasti.

Tuomioistuimen mukaan myönnetyissä poikkeusluvissa esitettiin vain suositus pyynnin kohdistamisesta tiettyihin yksilöihin lupien saajia tähän velvoittamatta. Niiden avulla ei siis voitu estää lupien kohdentumista lisääntyviin yksilöihin, jotka ovat erityisen tärkeitä luontodirektiivin päämäärien kannalta. Tuomioistuin huomautti myös, että lupaehdoista huolimatta pyynnissä oli tapettu 20 alfayksilöä, mikä antaa aiheen epäillä lupien valikoivuutta, niiden toimeenpanon valvonnan tehokkuutta ja sitä, että pyynti olisi tapahtunut rajoitetusti.

Direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 

Tuomioistuimen päätös

Sauli Härkönen, julkisten hallintotehtävien päällikkö, Suomen riistakeskus