Erävalvonta on yhteistyötä

Metsähallituksen erätarkastajat valvovat metsästyksen, kalastuksen ja muun luonnonkäytön laillisuutta valtion maa- ja vesialueilla. Yksityismailla eränkäynnin sujuvuutta seuraavat viranomaisista poliisi ja Rajavartiolaitos. Valvottavat alueet ovat suuria ja resurssit pieniä, joten aktiivinen viranomaisyhteistyö on toimivan erävalvonnan edellytys.

TekstiMilla NiemiKuva Tiina Mäkelä
Julkaistu29.11.2019

Erävalvonnan painopiste on nykyään ennaltaehkäisevässä työssä. Se tarkoittaa sitä, että valvonnan on näyttävä ja kuuluttava luonnossa liikkujille. Vaikka erätarkastajat osallistuvat erilaisiin asiantuntija- ja kehitystöihin, kuluu suurin osa työajasta silti maastossa.

Erätarkastajien työn sisältö vaihtelee sesongin mukana. Kesällä valvotaan kalastusta, syksyllä metsästystä. Kevättalvella eniten työllistää maastoliikenteen eli käytännössä moottorikelkkailun valvonta. Erätarkastajat voivat myös seurata retkeilyalueiden sääntöjen noudattamista tai puuttua ympäristön roskaamiseen.

 

Metsästäjät suhtautuvat myönteisesti valvontaan

Valtion alueilta kirjattiin vuonna 2018 lähes kahdeksantuhatta metsästykseen, kalastukseen ja muuhun luonnonkäyttöön liittyvää valvontatapahtumaa. Metsästäjillä asiat olivat pääsääntöisesti kunnossa – huomautettavaa löytyi vain muutamalta prosentilta tarkastetuista metsästäjistä.

Suomalaiseen eränkäyntikulttuuriin kuuluu vahvasti lainkuuliaisuus ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen, tiivistää erävalvonnan ylitarkastajana työskentelevä Juha Ahonen Metsähallituksesta.

Kaikki metsästäjät eivät toki ole putipuhtaita pulmusia. Samat ongelmat toistuvat erävalvonnan raporteissa vuodesta toiseen.

Aseita kuljetetaan auton takapenkillä ilman suojusta, joskus jopa ladattuna, kuvaa Ahonen tyypillistä valvonnassa havaittua rikettä. Toinen kestoteema on metsäkanalintujen metsästys tieltä, hän jatkaa.

Suomessa on myös ammattimaista metsästysrikollisuutta. Laittoman pyynnin kohteena on tällöin yleensä hirvi, ja motiivina taloudellisen hyödyn tavoittelu. Myös suurpetoihin kohdistuva metsästysrikollisuus saa joskus ammattimaisia piirteitä, mutta vaikuttimet ovat silloin yleensä muualla.

 

Panostusta hankevaroin

Suteen kohdistuvan laittoman tappamisen ennaltaehkäisy on vahvasti esillä juuri alkaneessa SusiLIFE-hankkeessa. EU-rahoitteista hanketta koordinoi Luonnonvarakeskus, ja Metsähallitus osallistuu siihen hankekumppanina.

Tavoitteenamme on luoda luottamukselliset suhteet paikallisten asukkaiden, metsästäjien ja valvontaviranomaisten välille, kertoo Ahonen tulevista haasteista.

Metsähallitukselle on palkattu määräaikainen erätarkastaja, joka muodostaa yhteispartion Itä-Suomen poliisilaitoksella työskentelevän poliisin kanssa. Joulukuun alussa aloittavan työparin tavoitteena on ennaltaehkäistä suteen kohdistuvia rikoksia sekä osallistua epäiltyjen laittomien tappojen tutkintaan ensipartiona.

Kaksikon työajasta valtaosa tulee kulumaan kentällä liikkumiseen ja paikallisten ihmisten tapaamiseen, Ahonen kertoo.

Partio osallistuu myös sudensuojeluun liittyvään viestintään ja koulutukseen sekä avustaa susikannan seurantaan liittyvissä työtehtävissä.

Toinen erätarkastajien erityistarkkailussa oleva laji on metsäpeura. Vuonna 2016 alkaneessa, Metsähallituksen koordinoimassa MetsäpeuraLIFE-hankkeessa on suunnattu erävalvonnan resursseja peuramaille ja muistutettu valvontaviranomaisia siitä, että metsäpeuraan kohdistuvat metsästysrikokset tulee aina tutkia törkeinä metsästysrikoksina.

 

Omavalvonta oleellista

Valtion maa- ja vesialueilla liikkuvat erätarkastajat tekevät valvontayhteistyötä poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin sekä riistanhoitoyhdistysten ja kalatalousalueiden kanssa. Näkyvin esimerkki yhteistyöstä ovat erilaiset tehovalvontatapahtumat, joita järjestetään esimerkiksi sorsanmetsästyskauden alkaessa ja hirvijahdin avausviikonloppuna.

Yksityismailla metsästystä valvovia viranomaisia ovat poliisi ja Rajavartiolaitos, mutta valvonta ei välttämättä ole resurssipulan keskellä kovin kattavaa.

Viranomaisten resurssit tuskin lisääntyvät lähitulevaisuudessa, joten tehoa valvontaan on haettava eri organisaatioiden välisen yhteistyön tiivistämisestä, Ahonen linjaa.

Valvontaa tehdään myös paikallisella tasolla. Metsästyksen valvonta kuuluu riistanhoitoyhdistysten lakisääteisiin tehtäviin, mutta myös metsästysseurojen sisäinen kontrolli ehkäisee väärinkäytöksiä. Ahonen pitää seurojen roolia merkittävänä.

Joskus toki koko porukka voi olla huonoilla teillä, mutta pääsääntöisesti mustat lampaat laitetaan ruotuun jo metsästysseuran sisällä, hän toteaa. Metsästäjien toteuttama niin sanottu omavalvonta näkyy myös siinä, että erätarkastajat saavat jatkuvasti vihjeitä metsästyksessä tapahtuneista väärinkäytöksistä, kuten metsäkanalintujen ampumisesta tieltä, Ahonen kertoo.

Vihjeillä on erätarkastajien työssä suuri merkitys, koska valvottavaa pinta-alaa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin on paljon.

Metsästäjät haluavat pääsääntöisesti noudattaa lakeja ja asetuksia, ja odottavat sitä myös kanssametsästäjiltä. Suurin osa erätarkastajien kohtaamista metsästäjistä suhtautuu valvontaan positiivisesti ja toivoo sitä lisää.

Suomalaiset metsästäjät eivät halua tukea vapaamatkustajia, Ahonen summaa.

Milla Niemi, suunnittelija, Metsähallitus

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit