Susikanta vahvistui edelleen
Reviirejä viidennes enemmän kuin vuotta aiemmin

Suomen susikanta on runsastunut selvästi edellisvuoteen verrattuna. Toukokuussa kanta vahvistui uusilla pennuilla, ja susikanta lienee tällä hetkellä suurempi kuin kertaakaan 1800-luvun jälkeen.

Teksti Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Mia Valtonen, Inari Helle, Antti Härkälä, Samu Mäntyniemi, Luonnonvarakeskus Kuva Hannu Huttu

Julkaistu7.7.2021

Suomessa arvioitiin olleen todennäköisesti 57 (90 %:n todennäköisyysväli 54-59) perhelauman tai parin reviiriä tämän vuoden maaliskuussa. Vastaava arvio maaliskuulle 2020 oli 46, eli nyt reviirejä oli noin viidennes enemmän. Osalla reviireistä arvioitiin olevan aluetta myös itäisen valtakunnanrajan toisella puolella. Perhelaumoja tavattiin rajalaumat mukaan lukien 35 (todennäköisyysväli 32–38), joista kokonaan Suomen puolella arvioitiin elelleen 28 (25–30). Perhelaumojen todennäköisin kokonaismäärä oli 16 % suurempi kuin vuotta aiemmin.

Perhelaumat olivat keskimäärin suurempia kuin kevättalvella 2020, ja populaation yksilömäärän arvioitiin olleen vuoden 2021 maaliskuussa noin 30 % runsaampi kuin vuotta aiemmin, 279–321 sutta. Ilman tunnettua kuolleisuutta (35 sutta) yksilömäärän kasvu olisi ollut noin 40 %:n luokkaa. Sudella on useiden koiraeläinten tapaan korkea lisääntymispotentiaali. Tämän takia mainitun suuruinen vuotuinen muutos ei ole tavatonta susikannassa, jolla on hyvä ravintotilanne ja tilaa uusille reviireille.

Myös parin hallinnoimia reviirejä arvioitiin olleen maaliskuussa 2021 enemmän kuin maaliskuussa 2020. Kahden suden asuttamien reviirien kokonaismäärä oli todennäköisimmin 22 (18–25), joista 20 (17–23) sijaitsi kokonaan Suomen puolella. Kokonaisparimäärä oli 23 % suurempi kuin vuotta aiemmin.

Susikanta painottuu Länsi-Suomeen

Susikannan esiintymisen painopiste siirtyi muutama vuosi sitten läntiseen Suomeen. Laumareviirien perusteella kehitys ei ole vuoteen 2020 verrattuna kuitenkaan voimistunut, sillä läntisen Suomen kannanhoitoalueella sijaitsi kaikista perhelaumojen reviireistä noin 60 %, samoin kuin maaliskuussa 2020.

Läntisen Suomen kannanhoitoalueelta piirtyi esiin kolme vahvan kannan aluetta: lounainen Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Lounaisen Suomen susien esiintyminen painottui Varsinais-Suomeen ja Satakunnan eteläosiin, mutta osa alueen reviireistä ulottui myös Uudenmaan ja Etelä-Hämeen puolelle. Etelä-Pohjanmaalle painottuvaan reviirikeskittymään lukeutui puolestaan reviirejä, joihin kuului alueita Pohjois-Satakunnasta, Rannikko-Pohjanmaalta ja Pohjois-Hämeestä.

Susikannan laajempaa esiintymiskuvaa luonnehtii edelleen reviirien puuttuminen lähes kokonaan valtaosasta niin kutsuttua Järvi-Suomea. Reviirit muodostivat lounaisesta Suomesta lähtevän ja Pohjois-Pohjanmaalta Ylä-Savon kautta itärajalle ulottuvan, jossain määrin epäyhtenäisen sillan, joka itärajan tuntumassa haarautuu sekä etelään että pohjoiseen. Syyt susikannassa vallitsevaan esiintymiskuvaan poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa eivät toistaiseksi ole perustellusti yksilöitävissä.

Poronhoitoalueella susikannan vuodenaikaiset erot ovat suuremmat kuin muualla Suomessa, mikä juontuu tarpeesta poistaa siellä olevat yksilöt talven mittaan huomattavien vahinkojen takia. Vuonna 2020 susien tappamiksi ilmoitettiin 735 poroa. Vahinkoja aiheuttivat sekä itäisen valtakunnanrajan reviireillä asuneet sudet että merkittävällä osuudella poronhoitoalueen ulkopuolelta tulleet vaeltajat.

Lauma- ja parireviirit maaliskuussa 2021. Viivalla halkaistut viittaavat rajareviireihin. *) Reviirin status epäselvä, koska synnyttänyt naaras kuollut ennen maaliskuuta.

Aineistossa erinomainen kattavuus

Maaliskuun 2021 kanta-arvion aineistopohja oli kattavampi kuin kertaakaan aiemmin Suomessa, jolloin reviirin status (perhelauma/pari) saatiin 100 % todennäköisyydellä määritettyä lähes kaikista todetuista reviireistä.

Kattavuus parantui etenkin geneettisen aineiston osalta, mutta myös Tassu-järjestelmään kirjattujen havaintojen määrä oli merkittävästi suurempi kuin vuotta aiemmin. Kerätyistä 1 499 uloste- ja virtsanäytteestä 1 173 oli sellaisia, joista saatiin DNA onnistuneesti eristettyä. Määrät ovat lähes kaksinkertaisia edelliseen vuoteen verrattuna. Analyyseissa tunnistettiin yhteensä 278 susiyksilöä, joista osa oli kuollut ennen maaliskuuta. Onnistuneiden määritysten määrä oli yli nelinkertainen verrattuna analyyseissä yksilöityneiden susien määrään, mikä osaltaan kertoo aineiston erinomaisesta kattavuudesta.

Myös Tassu-havainnoilla oli iso rooli susikantaa arvioitaessa. Niiden merkitys korostui reviireillä, joista DNA-materiaalia oli rajoitetusti. Tassu-havainnoista käytiin läpi laumoja ja kahta sutta koskevat havainnot, jotka oli tehty aikajaksolla 1.8.-28.2. Petoyhdyshenkilöt kirjasivat yhteensä 1 738 havaintoa, joissa oli enemmän kuin kaksi sutta, ja 1 683 kahta sutta koskevaa havaintoa. Yhteensä määrä oli noin tuhat havaintoa enemmän kuin vuotta aiemmin.

Susia enemmän kuin 120 vuoteen

Susikanta on tällä hetkellä mitä ilmeisimmin suurempi kuin kertaakaan aiemmin 1800-luvun lopun jälkeen. Suomen susikanta vähentyi saalistilastojen perusteella erittäin jyrkästi 1800-luvun loppupuolella. Vuosittain tapettujen susien määrä putosi 1800-luvun viimeisten kolmen vuosikymmenen kuluessa 300–400 yksilöstä muutamaan kymmeneen, ja kanta pysytteli aiempaan verrattuna vähäisenä läpi koko 1900-luvun.

Sudet alkoivat runsastua pysyvämmin vasta 1990-luvulla. Perhelaumoja oli 2000-luvulle tultaessa kymmenkunta. Määrä kasvoi sen jälkeen muutamassa vuodessa yli kahteenkymmeneen. Noin kymmenen vuotta jatkunut runsastuminen taittui myöhemmin ja susikanta väheni aiempaa alemmalle tasolle vuosiksi 2009–2013. Tämän jälkeen populaatio alkoi kasvaa, mutta pieneni uudelleen talvella 2016–2017 ennen kuin alkoi taas runsastua.

Ennusteen kertomaa

Susikanta käy vuodenkierrossa alimmillaan huhtikuussa ennen pentujen syntymistä. Toukokuun lopussa kanta on pentujen synnyttyä suurimmillaan, mutta alkaa sitten pienentyä pentujen luonnollisen kuolevuuden seurauksena. Heinäkuun 2021 alun ennuste kannan kooksi on 90 %:n todennäköisyydellä 391–515 sutta. Vastaava ennuste marraskuun 11. päivälle on 337–452 yksilöä. Maaliskuun 2022 lopussa laumojen ja parien yhteismäärän ennustetaan olevan 53–83 ja yksilömäärän 209–366 sutta.

Kokonaan Suomen puolella sijaitsevien susireviireiden (A), laumojen (B), parien (C) ja susien kokonaismäärän (D) kehitys vuosina 1990–2021. Susikannan vaihtelua kunkin vuoden sisällä kuvataan esittämällä arviot maaliskuun, toukokuun ja marraskuun susikannasta. Kuvat perustuvat populaatiomalliin, joka on kuvattu kanta-arviodokumentin liitteessä. Se löytyy osoitteesta: www.riistahavainnot.fi

Kiitokset

Susikannan seuranta Suomessa on kehittynyt eurooppalaiselle kärkitasolle. Tästä kuuluu suuri kiitos vapaaehtoisille näytteenkerääjille ja havaintojen kirjaajille. Yli puolet (56 %) näytteistä oli vapaaehtoisten keräämiä. Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen henkilöstö uurasti aiempaa laajemmalla rintamalla näytteenkeruun eteen. Kiitos myös järjestöille, jotka onnistuneesti kannustivat ihmisiä näytteiden keruuseen.

Kanta-arvio reviirikohtaisine sivuineen löytyy osoitteesta:

www.riistahavainnot.fi