Riistasorsien parimäärät kääntyivät laskuun

Neljän tärkeimmän riistasorsalajimme kannat ovat taantuneet viimeisen viiden vuoden aikana – tavilla, telkällä ja haapanalla jo pidemmän aikaa. Sinisorsan hyvä poikastuotto viritti silti odotuksia hyvästä sorsastuskaudesta.

teksti Hannu Pöysä, Andreas Lindén, Tuomas Rajala, Katja Ikonen, Luonnonvarakeskus, Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva GettyImages

Julkaistu19.11.2020

Sinisorsan pesimäkanta on ollut pitkällä aikavälillä kasvussa, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on taantunut. Laskeva suuntaus jatkui tänä vuonna kannan pysyessä kuitenkin pitkän aikavälin (1989–2020) keskiarvon tuntumassa. Sinisorsan poikastuotto sen sijaan kasvoi 21 % viime vuodesta, ja poikastuottoindeksi nousi tämän myötä pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolelle.

Poikastuottoindeksit kertovat poikuelaskennoissa havaittujen poikasten määrästä ja siinä tapahtuneista muutoksista, ei lisääntymismenestyksestä sinänsä. Poikastuottoindeksi kertoo, kuinka paljon nuoria lintuja vesillä voisi olla sorsastuskauden alkaessa.

Tavin pesimäkanta vaihteli voimakkaasti seurantajakson alkupuolella, mutta sittemmin kannanvaihtelu on tasaantunut. Kanta on pitkällä aikavälillä taantunut ja jatkanut laskuaan myös viimeiset viisi vuotta. Tavin poikastuotto oli tänä vuonna samaa luokkaa kuin viime vuonna pysyen noin 25 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Telkän pesimäkanta pysyi pitkään suhteellisen vakaana. Vuoden 2012 jälkeen se kääntyi laskuun, minkä johdosta lajin kanta on taantunut pitkällä aikavälillä. Tämän vuoden parimäärä on noin 20 % seurantajakson keskiarvoa pienempi. Telkän poikastuotto kasvoi 23 % viime vuodesta.

Haapanan pesimäkanta on taantunut voimakkaasti pitkällä aikavälillä. Pesimäkantaindeksi oli tänä vuonna koko seurantajakson alhaisin, vain 50 % pitkäaikaisesta keskiarvosta. Myös poikastuotto on laskenut pitkällä aikavälillä. Vaikka poikastuottoindeksi osoittaa peräti 46 % kasvua viime vuodesta, pysyi se reilusti pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Haapana on vuoden 2019 uhanalaisuusarvioissa luokiteltu vaarantuneeksi.

Muiden vesilintujen kannankehityskuvaajia on esitetty Luonnonvarakeskuksen nettisivuilla. Poimintana punasotkakannan alamäen jatkuminen: parimäärä laski 11 % viime vuodesta. Ilahduttavaa sen sijaan on pitkällä aikavälillä taantuneen tukkasotkakannan koheneminen, peräti 55 % viime vuodesta. Lajin parimääräindeksi jäi silti selvästi alle pitkäaikaisen keskiarvon.

Tärkeimpien riistasorsien parimäärän ja poikasten kokonaismäärän kehitystä kuvaavat indeksit. Indeksit on skaalattu molempien aineistojen osalta siten, että 100 % kuvaa jakson 1989–2020 keskiarvoa. Indeksin ympärillä oleva värillinen alue on 95 % luottamusväli, joka kuvaa aineistossa esiintyvästä hajonnasta aiheutuvaa epävarmuutta indeksin arvossa.

Poikastuotto ei aina seuraa pesimäkannan kehitystä

Neljän tärkeimmän riistasorsalajin välillä on selkeitä eroja poikastuoton kehityksessä. Sinisorsan poikastuotto on pysynyt vakaana, mutta muilla lajeilla poikastuotto on vähentynyt. Vertaamalla poikastuotto- ja parimääräkuvaajia keskenään voidaan havaita, että esimerkiksi haapanalla poikastuotto noudattaa pitkälti parimäärän vaihtelua, sinisorsalla taas ei.

On kiinnostavaa tietää, voidaanko poikastuotossa havaita pitkän aikavälin suuntausta senkin jälkeen, kun parimäärän vaikutus otetaan huomioon. Alustavan analyysin perusteella tavin ja telkän poikastuotto laskee pitkällä aikavälillä pesimäkannan koosta riippumatta, mutta sinisorsan ja haapanan parimäärällä korjattu poikastuotto ei osoita mitään suuntausta. Tulos viittaa siihen, että myös parimäärää kohden laskettu poikastuotto on tavilla ja telkällä laskemaan päin. Toisin sanoen lisääntymismenestys olisi heikentynyt. Havainto on huolestuttava ja vaatii perusteellisempaa tutkimusta.

Laskentapisteiden määrä hyvässä kasvussa

Erityisesti Suomen riistakeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo ovat viime vuosina kannustaneet vesilintulaskentoihin, ja tämä näkyy laskentapisteiden määrän huimana kasvuna. Varsinkin parilaskentapisteiden määrä kasvoi tänä vuonna roimasti. Tämä johtuu osin siitä, että maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa pystyttiin nyt toistamaan laskenta suurella määrällä 1980-luvun lopun kohteista, joilla laskentaa ei ole sen koomin tehty. Hanke paikkaa erityisesti Pohjois-Suomen harvaa laskentapisteverkostoa ja näin parantaa seurantatulosten maantieteellistä edustavuutta.

Toivottavasti kaikki tänä vuonna lasketut kohteet pysyvät aktiivisina myös jatkossa ja uusiakin perustetaan. Lämpimät kiitokset kaikille vesilintulaskentoja edistäneille ja tukeneille tahoille sekä erityisesti lukuisille vesilintulaskentoihin osallistuneille metsästäjille ja lintuharrastajille.

 

Lisää samasta aiheesta