Petoyhdyshenkilölle ilmoitettu suurpetohavainto näkyy päätöksenteossa

Suomen suurpetokantojen kehitystä seurataan petoyhdyshenkilöverkoston avulla. Verkoston varmentamat havainnot muodostavat suurpetokantojen arvioinnin perustan. Lähes 2 500 hengen muodostama verkosto on toiminut 1970-luvun lopulta lähtien.

Suomen riistakeskuksen nimeämät petoyhdyshenkilöt ovat vapaaehtoisia, koulutettuja asiantuntijoita, jotka tarkastavat ja määrittävät suurpetohavaintoja. He tallentavat varmistamansa havainnot Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään Tassu-järjestelmään.

Kansalaisten toivotaan ilmoittavan tekemistään susi-, karhu-, ilves- ja ahmahavainnoista alueen petoyhdyshenkilöille. Havainto voi olla näköhavainto eläimestä tai havainto jäljistä, jätöksistä, haaskoista tai raatelujäljistä. On tärkeää ilmoittaa havainnon tarkat yksityiskohdat ja sijainti petoyhdyshenkilölle heti havainnon tekemisen jälkeen. Nopeus on valttia, koska myöhemmin havainnon varmentaminen voi vaikeutua. Myös vähäpätöiseltä tuntuvat havainnot on hyvä ilmoittaa, koska ne täydentävät kokonaiskuvaa ja voivat varmentaa jonkin toisen epävarmaksi jääneen havainnon.

Some ei korvaa ilmoitusta petoyhdyshenkilölle

Vaikka erilaiset someryhmät voivat olla hyvä keino levittää tietoa esimerkiksi tuoreesta susihavainnosta, ne eivät korvaa ilmoitusta petoyhdyshenkilölle. WhatsApp- ja Facebook-ryhmissä tai oman kylän puskaradiossa ilmoitetut havainnot eivät yleensä tavoita viranomaisia, eikä niillä ole arvoa päätöksenteossa. Myöskään Oma riistaan tallennetut suurpetohavainnot eivät siirry petoyhdyshenkilöille tai viranomaisille. Havainnot kirjataan Tassuun vain, jos ne ilmoitetaan petoyhdyshenkilölle.

Kaikki petoyhdyshenkilön tarkastamat suurpetohavainnot kirjataan Tassu-järjestelmään. Havainnosta merkitään muun muassa eläinten laji ja lukumäärä, havaintoaika ja -paikka. Myös jälkien mitat kirjataan aina kun mahdollista. Ilveksen ja suden jälkihavainnoista mitataan etutassun leveys ja pituus, karhun ja ahman jälkihavainnoista etutassun leveys. Asutuksen läheisyydessä liikkuneista suurpedoista kirjataan lisäksi etäisyys lähimpään asuttuun rakennukseen.

Tarkan havainnon tehdäkseen petoyhdyshenkilö pyrkii usein seuraamaan jälkijotosta jonkin matkaa. Yksittäisestä tassunjäljestä lajia tai eläinten lukumäärää on usein lähes mahdoton määrittää.

Karhuista tehdyt pihahavainnot kasvussa

Pihahavainnoiksi Tassussa luokitellaan suurpetohavainnot, jotka tehdään alle 100 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta tai käytössä olevasta eläintuotantolaitoksesta.

Karhujen pihahavainnot lisääntyivät vuonna 2024 selvästi. Koko maassa Tassuun kirjattiin vuoden 2024 aikana karhun pihavierailuja noin tuhat. Nousua vuoteen 2023 oli yli 60 prosenttia, vaikka karhuhavaintojen kokonaismäärä oli vuoden aikana hieman pienempi.

Suden ja ilveksen tallennetuissa pihavierailuissa ei ole ollut havaittavissa vastaavaa kasvua kuin karhulla.

Tassu-havaintoja käytetään moneen

Suurpetohavaintoja kirjataan Tassuun koko Suomessa vuosittain kymmeniätuhansia, mikä on mittava vapaaehtoistyön voimannäyte. Vuonna 2023 kirjattiin lähes 59 000 havaintoa, ja vuonna 2024 yli 50 000 havaintoa. Eniten tallennetaan ilves- ja susihavaintoja, vähiten ahmahavaintoja.

Kattava havaintoaineisto on äärimmäisen arvokasta suurpetokantojen arvioinnissa. Jos havainnot vähenevät tai niiden maantieteellinen kattavuus huononee, kärsii lopulta kanta-arvioiden luotettavuus.

Viranomaiset ja riistahallinto, kuten poliisi ja Suomen riistakeskus, käyttävät Tassu-havaintoja päätöksenteon tukena pohtiessaan toimenpiteitä ongelmayksilöiden häätämiseksi tai poistamiseksi. Lisäksi havaintoja hyödynnetään suurpetovahinkojen ennaltaehkäisyssä, kuten suurpetoaitojen ja muun vahinkojenestomateriaalin kohdentamisessa. Havaintotietoja voidaan käyttää myös arvioitaessa lasten koulukyytien tarpeellisuutta.

Tyypillisimmin suurpedon liikkuminen asutulla alueella tapahtuu yölliseen aikaan ja paljastuu jäljistä. Toisinaan tehdään päiväsaikaisia näköhavaintoja, mutta yleensä suurpeto poistuu välittömästi ihmisen havaittuaan. Jos eläin käyttäytyy uhkaavasti, tulee kohtaamisesta ilmoittaa hätäkeskukseen, mutta asia on hyvä saattaa myös petoyhdyshenkilön tietoon, jotta viranomaiset ja hallinto saavat havaintokirjausten perusteella muodostettua kattavan tilannekuvan.

Suurpetohavaintojen ja erityisesti pihavierailujen ilmoittaminen petoyhdyshenkilöille on tärkeää myös jatkossa. Suurpetokantojen säätely poikkeusluvilla ei ole nykyisillä säädöksillä mahdollista, koska lainsäädännön kansallinen tulkinta on tiukentunut. Ilman kannanhoidollista metsästystä suurpetokannat todennäköisesti kasvavat ja niiden ihmisarkuus voi vähentyä. On todennäköistä, että pihavierailut ja muut kohtaamiset suurpetojen kanssa eivät tulevina vuosina vähene. Tassu-havainnot ovat korvaamattomia erilaisia suurpetoihin liittyviä konflikteja ratkottaessa.

Petoyhdyshenkilöiden koulutusmateriaaliin voi tutustua riistainfo.fi/petoyhdyshenkilot