Tunnhamnin vieraspetopoistot aloitettiin elokuussa 2020. Työssä käytettiin laajaa kirjoa erilaisia koiria: amerikankettukoiria, karjalankarhukoiria, terriereitä, kultaisianoutajia ja suomenpystykorvia.
Operaatio Tunnhamn – osa 2

Petopoistot alkavat

Tunnhamnissa alkoivat loppukesästä 2020 koirapartioiden kanssa tehtävät vieraspetojen poistot, joita jatkettiin aina jäiden tuloon asti. Alue saatiin tyhjennettyä supikoirista, mutta luonto ei ole vielä turvattu.

Teksti ja kuvat Tommy Arfman

Julkaistu10.5.2021

Tunnhamnin hoitoalueen ydin on Brunströmin perheen omistuksessa oleva saariryhmä, joka sisältää noin 20 erikokoista saarta. Saarien yhteinen maapinta-ala on noin 200 hehtaaria. Alue on vahvasti supikoirien miehittämä. Laji on vaivannut Tunnhamnia vuosikausia ja sen läsnäolo näkyy alkuperäislajistossa. Aikoinaan vahva metsäjäniskanta on muun muassa kaventunut muutamaan yksilöön. Samat oireet ovat maassa pesivässä linnustossa.

Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistys SLHSY teki Brunströmien kanssa sopimuksen vieraslajien poistosta. Sopimuksen myötä alue liitettiin saariston Suomen riistakeskuksen SOTKA-hankkeen alaisuudessa hoidettaviin alueisiin. Näin toiminnalle saatiin leveämmät hartiat.

Hoitotöiden aikana todettiin supikoirien pakenevan veteen ja tekeytyvän liikkumattomiksi. Koirien on vaikea havaita tällaista eläintä ja metsästäjätkin saattoivat aluksi luulla niitä kiviksi.

Vieraslajin poisto koirien avulla

Hartiat laitettiin heilumaan elokuun lopulla, jolloin päästiin tekemään ensimmäinen kattavampi kartoitustyö hoitoalueen saariin. Kahdessa päivässä käytiin läpi usean koirapartion avulla lähes kaikki saaret. Ensimmäisenä poistettiin jäljellä oleva gps-pannoitettu narttu. Tämän lisäksi eri saarista löydettiin viisi supikoiraa. Kolme saarta jäi hoitotyön ulkopuolelle laiduntavien eläinten vuoksi.

Elokuun lämpimät kelit olivat koirille haasteellisia. Koiran merkatessa pedon hajun saaresta etsintää jatkettiin koiria vaihtamalla, kunnes eläin löydettiin.

Lisäksi tunnhamnilaiset kasvattivat saalismäärää loukuttamalla loppukesästä 10 supikoiraa, enimmäkseen nuoria eläimiä. Horsskärin mökkiläinen poisti niin ikään loukulla pantanaaraan ja kolme pentua.

Supikoirat saattoivat paeta pienille luodoille kivien alle. Juuri vedestä nousseina ne eivät haise koiran nenään.

Silmukka kiristyy

Seuraava käynti tehtiin syyskuun alkupuolella. Tuolloin oli matkassa Ylen kuvausryhmä ja vieraslajin hoitotyö saaristossa päätyi valtakunnan uutisiin. Käynnin kohteena oli muun muassa laidunnuksesta vapautunut saari. Epäilys, että saaressa olisi supikoira, vahvistui kun saaressa lymyili aikuinen uros.

Ensimmäinen hoitokäynti Tunnhamnin pääsaareen tehtiin marraskuun alussa. Sovimme isäntäväen kanssa, että he sulkevat pihapiirin lampaat navettaan, jotta voimme toimia koirien kanssa vapaasti. Käynti tuotti tulokseksi pääsaarelta aikuisen pariskunnan ja Äspskäristä aikuisen naaraan. Hemlandetiin tehtiin vielä hoitokäynti tammikuun alussa. Tällöin saatiin viereiseltä Österön saarelta poistettua yksi pariskunta.

Ympäröivät saaret oli todettu tyhjiksi ja pannoitustietoihin nojaten uskoimme tilanteen tällaisena pysyvän. Silmukka oli kiristymässä. Viimeiset supikoirat saatiin poistettua pääsaarelta 17. tammikuuta. Kaksi narttua piilotteli ison tukkipinon alla ja ne saatiin pois kettuterrierin avulla. Talvi teki jo tuloaan ja oli tärkeää saada pedot poistettua kun vielä pystyttiin toimimaan veneellä.

Varsinaisia hoitopäiviä alueelle tehtiin seitsemän kappaletta. Alueelta poistettiin 16 supikoiraa koiratyön avulla. Hoitokäyntejä tarvitsee tehdä monta, sillä usein jokin yksilö jää alueelle: Koirien ottaessa yhden supikoiran haukkuun pakenee toinen supikoira suorinta tietä mereen, missä se voi kellua liikkumatta. Jos supikoira huomaa tulleensa paljastetuksi, se lähtee pakenemaan uimalla. Jos pyytäjiä riittää, tulisi todennäköiset pakoreitit vahtia veneestä käsin.

Yhteenlaskettu kokonaissaalis Tunnhamnin hoitoalueelta yhden hoitosesongin aikana oli 30 supikoiraa. Luku on huikea ja kertoo lajin elinvoimaisuudesta sekä selviytymiskyvystä näennäisesti karuissa olosuhteissa. Kun työlle lasketaan saalisindeksi tuhannelle hehtaarille, päästään niinkin karmaisevaan lukuun kuin 150 eläintä per tuhat hehtaaria. Se kertoo yksiselitteisesti kuinka tiheäksi lajin kannat voivat muodostua saariston rajatuilla elinpiireillä. Kun lukua tarkastelee, ei tarvitse ihmetellä saariston alkuperäislajien ahdinkoa supikoirien elinalueilla.

Hoitotoimien yhteydessä ei löydetty toista saariston haitallista vieraslajia, minkkiä. Vaikka toiminnan painopiste oli supikoirien hävittäminen, olisivat koirat merkanneet myös minkit.

Tunnhamnin viimeinen supikoira päätyi saaliiksi tammikuussa 2021. Koirat paikansivat viimeiset kaksi naarasta tukkipinon alle. Kartta näyttää saaliiksi päätyneet supikoirat Tunnhamnin hoitoalueella. Musta pallo merkkaa urosta, punainen naarasta, sininen pentua ja keltainen ei tunneta.

Tunnhamnin tulevaisuus

Olisi naiivia tuudittautua siihen uskoon, että Tunnhamnin luonto on nyt turvattu. Tätä kirjoitettaessa on lähes koko Saaristomeri jääkannen alla. Jää luo otolliset olosuhteet pedoille levittäytyä. Samaan aikaan jääpeite lyhentää aktiivista hoitokautta. Tunnhamn on priorisoitu saariston SOTKA-hankkeen kärkikohteeksi. Jäiden lähdön jälkeen alue tarkastetaan tulokkaiden varalta. Nyt työmäärä on kevyempi, sillä niin sanotut hotspot-saaret ovat tiedossa löydettyjen eläinten sekä pannoitettujen supikoirien tuottaman tiedon avulla.

Paikallista näkökulmaa

Horsskärin saaren kesäasukas Joakim Westerlund on lapsuudestaan asti viettänyt kesiä Tunnhamnin saaristossa. Tuolloin alueen lintufauna oli rikas ja monilajinen. Linnuston köyhtymiseen hän kiinnitti huomionsa 5–7 vuotta sitten. Pian alkoivat havainnot supikoirista lisääntyä. Mökiltä sai seurata lähes päivittäin iltahämärissä uivia supikoiria. Eläimet liikkuivat vaivatta naapurisaaresta Horsskäriin, missä tiirojen ja lokkien pesinnät epäonnistuivat vuosi toisensa jälkeen.

Tunnhamnilainen Kaj Brunström kertoo Tunnhamnin lintuelämän olleen aiemmin vilkasta ja Tunnhamnissa pesineen paljon haahkoja. Hän kertoo äitinsä, Thelman, muistaneen alueella pesineen paljon pilkkasiipiä. Nyt molemmat lajit ovat kadonneet alueen pesimälinnustosta. Kyhmyjoutsen on ainoa laji, jonka pesämäärät ovat lisääntyneet.

Lisää samasta aiheesta