Pohjoissavolainen, metsästyshäirinnältä vapaa peltokosteikko houkuttelee syksyisin satoja puolisukeltajasorsia. Takaoikealla häämöttää suojeltuja lintuvesiä, joilla vesilintuja myös metsästetään.

Häirintävapaat levähdysalueet vesilintukantojen tukena

Suuressa osassa Suomen lintuvesiä samanaikaisesti käynnistyvä vesilintujen metsästys ajaa vesilintuja sankoin joukoin ennenaikaisesti syysmuutolle. Vesilintujen kannalta pakomuutto ei ole toivottu asia.

Teksti ja kuva Heikki Helle

Julkaistu5.5.2023

Sorsastuksen käynnistyessä 20.8. on vielä puolikasvuisia poikasia ja sulkasatoisia aikuisia, jotka eivät ole valmiita muutolle. Sekä nuoret että vanhat linnut tarvitsevat riittävästi aikaa tankata polttoainetta pitkää muuttoetappia varten. Hyvässä kunnossa syysmuutolle lähteviä sorsia voidaan odottaa hyväkuntoisina pesijöinä takaisin seuraavana keväänä.

Tilanteeseen haetaan parannusta BirdLife Suomen ja Metsästäjäliiton yhteisessä SOTKA-levähdysaluehankkeessa, jossa koulutetaan ja valistetaan metsästysoikeuden haltijoita vesilintujen levähdysalueiden hyödyistä. Hankkeen pilottikohteiden asettaman esimerkin mukaisesti tavoitteena on koko maan kattava 150 kohteen verkosto vuoteen 2030 mennessä osana Helmi-elinympäristöohjelmaa.

Vapaaehtoisesti syysaikaisia reservaatteja

SOTKA-hankkeen levähdysalueita perustetaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Hyviä vesilintualueita jätetään metsästysoikeuden haltijan päätöksellä vesilintujen metsästykseltä sivuun mielellään useiksi vuosiksi. Häirintävapaat levähdysalueet toimivat vesilintujen syysaikaisina reservaatteina, joiden ansiosta vesilinnut voivat lähteä syysmuutolle hyvävoimaisina oman luonnollisen muuttorytminsä mukaisesti.

Metsästäjälle levähdysalue tarjoaa metsästysmahdollisuuksia alueen ympäristössä – kuitenkin turvallisen välimatkan päässä, jotta häirintä ei yllä levähdysalueelle asti. Levähdysalueina voivat paikallistasolla toimia hyvin pienet, jopa muutamien hehtaarien laajuiset kohteet. Ainut edellytys levähdysalueelle on, että se syyskaudella houkuttelee luonnonravinnollaan vesilintuja valmistautumaan syysmuutolle.

Tapaus Liminganlahti

Kotimainen esimerkki metsästykseltä rauhoitetun vesilintualueen merkityksestä vesilinnuille ja paikalliselle metsästykselle löytyy Liminganlahdelta Pohjois-Pohjanmaalta. SOTKA-hankkeen vapaaehtoisista levähdysalueista poiketen Liminganlahdella on rauhoitusmääräyksin asetettuja metsästyskieltoalueita. Vesilinnut eivät kuitenkaan tunnista, perustuvatko rauhalliset syksyiset levähdysalueet vapaaehtoisuuteen vai rauhoituspykäliin.

Liminganlahdella voi syksyisin havaita, miten hyvä vesilintualue toimii: laaja rauhoitusalue kerää tuhansia levähtäviä vesilintuja pitkälle syksyyn – Virkkulan lintutornissa riittää totisesti katsottavaa. Liminganlahden rauhoitusalue on laajuudeltaan yli 2 000 hehtaaria, joten puhutaan poikkeuksellisen mittavasta kohteesta sekä pinta-alaltaan että lintumääriltään. Vesilintujen metsästyskohteena Liminganlahti on valtakunnan ykkösluokkaa – rauhoitusalue säteilee metsästysmahdollisuuksia lähiympäristöön.

Mutta hyvänkin levähdysalueen hyödyt ovat ulosmitattavissa viljaruokinnalla ja liiallisella metsästysverotuksella. Räikeimmät esimerkit Suomessa tunnetaan nimenomaan Liminganlahden rauhoitusalueen ympäristössä, missä kymmenille pienkohteille houkutellaan vesilintuja viljalla. Viljaruokinta ja ruokinnalta metsästys on muuttanut vesilintujen käytöstä: Entisaikojen iltalennot ovat vaihtuneet suurparvien lentoon viljakasalta toiselle, usein jopa pimeän turvin. Syysmuutolle valmistautuvat vesilinnut eivät tarvitse viljaruokintaa, joten riistanhoidosta ei voida puhua.

Lintujen valmistautumista muuttomatkalle ja talvehtimiseen edesauttavat parhaiten luonnonravintokohteet, joita on riittävä verkosto kattavasti ympäri valtakuntaa. Metsästyskohteiden lähistölle olisi aina syytä pyhittää vesilinnuille myös levähdysalue, jonka turvin vesilinnut voisivat viipyä alueella pidemmälle syksyyn ja valmistautua syysmuuttoon.

Vesilintukantojen taantuma kannustaa toimimaan

Elinympäristötyötä kosteikkojen kunnostamiseksi ja palauttamiseksi tehdään historiallisella volyymillä. Suurin kokonaisuus on maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön yhteinen Helmi-ohjelma, mutta myös kaikki muilla rahoitusmuodoilla tehty lintuvesien kunnostaminen ja uusien kosteikkojen perustaminen parantaa vesilintujen elinympäristöjen tilaa.

Elinympäristöjen ennallistamisen lisäksi maa- ja metsätalousministeriön vastuullisen vesilinnustuksen strategian myötä metsästykseen on todennäköisesti odotettavissa uutta sääntelyä. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä siihen, miten vesilinnut saatellaan syysmuuttomatkalle.