DNA-keräys monipuolistaa petoyhdyshenkilön tehtävää

Petoyhdyshenkilöt ovat suden DNA-näytekerääjäverkoston selkäranka. Kokenut petoyhdyshenkilö Johannes Lehtomäki aloitti keräysvastaavan tehtävässä syksyllä. Halu oppia uutta motivoi vapaaehtoistyöhön suurpetojen parissa.

TekstiMirja RantalaKuva Janna Lehtomäki
Julkaistu11.2.2021

Pitkän linjan petoyhdyshenkilö Johannes Lehtomäki lähti aikoinaan tehtävään, koska halusi oppia lisää suurpedoista ja luonnosta. Sama tiedonjano on säilynyt näihin päiviin.

– Itseä motivoi halu tuntea oma ympäristönsä, vaikkapa millainen karhukanta alueella on, Lehtomäki kertoo.

Syntyperäisenä multialaisena Lehtomäki on nähnyt kantojen muuttuvan ajan saatossa. Vuosien aikana alueella on tavattu kaikki Suomen neljä suurpetolajia ja petoyhdyshenkilölle on riittänyt tehtäviä.

– Hyvin näkee kantojen muutoksen, kun on ikänsä asunut pitäjässä. Kun aloitin petoyhdyshenkilönä, ilves oli alueella uusi kapistus. Myöhemmin karhukanta kasvoi ja huippu koettiin vuosina 2013–2014. Noin kuusi vuotta sitten alueelle ilmestyi myös ahmoja, Lehtomäki kertoo.

 

Tehtävänkuva laajentuu DNA-keräykseen

Viime syksynä Lehtomäki ryhtyi alueensa DNA-keräysvastaavaksi, kun suden DNA-keräys laajeni valtakunnalliseksi. DNA-keräyksen avulla saadaan tietoa susireviirien rajoista, reviireillä elävien susien määrästä ja pentujen syntymästä.

Keräysvastaavan tehtävänä on jakaa vapaaehtoisille kerääjille ohje- ja näytekeräysmateriaalit, ottaa vastaan alueen näytteet ja toimittaa ne eteenpäin.

Lehtomäen toiminta-alueella Multialla ei ole vakiintunutta susireviiriä, mutta viime aikoina siellä on tehty havaintoja susiparista, ja kautta aikojen alueella on ollut satunnaisia läpikulkijoita.

Tehtävä on uusi, eikä Lehtomäki ole vielä saanut itse kerättyä suden ulostenäytteitä, joista DNA:ta tutkitaan. Sääolosuhteet ja ajoissa tullut tieto susihavainnosta vaikuttavat paljon keräyksen onnistumiseen. Lehtomäki on houkutellut paikallisia metsästysseuroja mukaan näytteiden keräykseen, mutta verkoston rakentaminen on vielä aluillaan.

– Keräysvastaavalla pitää olla verkosto ja innostuneita kerääjiä, jotta toiminta saadaan kunnolla vauhtiin, Lehtomäki pohtii.

Lehtomäki kokee, että riistahallinnon ja -tutkimuksen on tärkeää avoimesti ja kansantajuisesti kertoa tutkimuksen teosta ja tuloksista. Tämä osaltaan osoittaa arvostusta vapaaehtoisten työtä kohtaan.

– Vapaaehtoiselle on tärkeää kokea, että aidosti otetaan mukaan ja saa vastuuta. Kyse on psykologiasta. Kun metsästäjät saavat vastuuta syntyy myös vastuunkantamista, Lehtomäki pohtii.

 

Petoyhdyshenkilöt luovat keräyksen perustan

Suomen riistakeskus avustaa Luonnonvarakeskusta DNA-keräysverkoston luomisessa. Jokaiselle keräysalueelle tarvitaan vähintään yksi keräysvastaava ja 5–10 kerääjää.

DNA-näytekeräysvastaavan tehtävä ei vaatinut Lehtomäeltä paljoa opiskelua. Riittää, että on tavoitettavissa ja pakastin näytteille. Petoyhdyshenkilön tehtävä puolestaan on jatkuvaa oppimista.

– Ei näitä opi kuin käytännössä. Tarvitaan paljon toistoja, eikä koskaan tule valmiiksi, Lehtomäki sanoo.

Lehtomäen tavoin moni keräysvastaava on petoyhdyshenkilö. Heillä on tarvittavan osaamisen lisäksi valmis alueellinen verkosto, jota hyödyntää kerääjien rekrytoinnissa.

– Petoyhdyshenkilöt ovat DNA-näytekeräyksen onnistumisessa ratkaisevassa asemassa. Keräys kohdennetaan Tassuun tallennettujen havaintojen perusteella ja petoyhdyshenkilöiden asiantuntemusta tarvitaan keräyksen organisoinnissa, kertoo Keski-Suomen riistapäällikkö Olli Kursula.

Kursula vastaa riistatiedonvapaaehtoistyön organisoinnista Suomen riistakeskuksessa. Suden DNA-näytteiden keruu on sen yksi tärkeä osa.

– Todennäköisesti DNA-näytteiden keruu tulee tulevaisuudessa olemaan osa petoyhdyshenkilön normaalia toimintaa, Kursula ennustaa.

Kerääjäksi voi hakeutua kuka tahansa luontoharrastaja, jolla on kokemusta suden jälkien ja ulosteiden tunnistamisesta. DNA-näytteiden keräysaika on marraskuun alusta helmikuun loppuun.

Lisää samasta aiheesta