Ketut uivat Utön lähistön saariin. Pesivä linnusto on taantunut vahvasti koko alueella.

Utön ketut

Kaukana ulkomerellä sijaitseva Utön saariryhmä on lintuharrastajien mekka. Vuosittain lukuiset harrastajat saapuvat saarelle seuraamaan muuttavia lintuja. Viime vuosina Utön pesivä linnusto on suurelta osin kadonnut.

Teksti Tommy Arfman Kuvat Jorma Tenovuo ja Tommy Arfman

Julkaistu5.5.2023

Utön linnuston katoamiselle lienee useita syitä. Itämeren heikentynyt tila on vaikuttanut esimerkiksi haahkan pääravinnon, sinisimpukan, häviämiseen. Merikotka on lisääntynyt voimakkaasti ja haahka kärsii sen saalistuksesta kotkan pyydystäessä emot pesiltä ja poikaset vedestä.

Lisääntynyt turismi häiritsee pienellä saarella pesiviä lintuja, liikkumisrajoituksista huolimatta. Toisaalta ihmisen läsnäolo tuo hautoville haahkaemoille suojaa merikotkan aiheuttamalta hävitykseltä. Tästä on esimerkkejä muualta saaristosta.

Vuonna 2011 Utön saariryhmään saapui kettuja. Laji on lisääntynyt alueella ja ne uivat myös läheisiin saariin. Ne saapuivat alueelle todennäköisesti jäätalvena Jurmosta, jossa oli aiemmin runsas kettukanta. Ketut on sittemmin hävitetty Jurmosta Metsähallituksen organisoimilla hoitotoimilla. Utössä ketuista ei ole päästy eroon.

Kun tarkastellaan lintuharrastaja Jorma Tenovuon havaintoja Utön lintukadosta, voidaan nähdä useiden lajien häviämisen ajoittuvan juuri kettujen saapumisen ajankohtaan. Moni kadonnut laji ei kärsi merikotkan saalistuksesta yhtä voimakkaasti kuin haahka, mutta on maassa pesivänä hyvin altis kettujen saalistukselle. Linnut eivät voi pesiä rauhassa edes läheisillä luodoilla ja saarilla, koska ketut saavuttavat ne helposti uimalla.

Utön lähisaaret käydään läpi koirien avulla, jotta saadaan tieto niiden petotilanteesta. Aluetta on hoidettava kokonaisvaltaisesti.
Ketut saapuivat Utöseen vuonna 2011 jäitä pitkin, todennäköisesti Jurmosta.

Kettujen poisto Utöstä

Ainoa vaikutuksiltaan nopea keino pesivän linnuston taantumisen pysäyttämiseen on maapetojen poisto.

Metsähallituksen hoitotoimissa on poistettu kettuja Utön lähistön saarista ja niitä on saatu saaliiksi lähes vuosittain, mutta pääsaaren kettupopulaatioon ei ole päästy käsiksi.

Jatkuva ”kettuongelma” johti tarpeeseen puuttua pääsaaren kettupopulaatioon ja hoitotyöt aloitettiin vuoden 2022 tammikuussa. Käytännön toimet otti vastuulleen Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistys r.y. (SLHSY), jolla on Metsähallituksen kanssa kattavat sopimukset hoitotoimista saaristossa.

Kettujen poisto on tehtävä talvella tammi-helmikuussa. Utön lähisaarissa pesii huuhkaja. Se rajoittaa keväisiä hoitotoimia, jotka on tehtävä ennen huuhkajan pesintää. Muutoin ketun poistaminen on mahdollista keväällä koirilla Suomen riistakeskuksen myöntämien poikkeuslupien turvin.

Pilkkasiipi on kadonnut Utön pesivästä linnustosta. Viimeinen poikuehavainto on vuodelta 2017.
Utö on ollut tunnettu siellä pesivistä haahkoista. Tämän hetken tilanne on lajin osalta surkea. Vain muutama naaras yrittää enää pesiä Utön saaristossa.

Haasteellinen kohde

Alueella on paljon Puolustusvoimien rakenteita, joihin ketut pääsevät piiloutumaan. Suuret kivilouhikot antavat suojan, jossa ketut voivat piileksiä päiväkausia. Tärkein kettujen oleskelu- ja asuinpaikka sijaitsee saaren länsipäässä, joka on aidattu Puolustusvoimien alue. SLHSY on hankkinut tarvittavat poikkeusluvat alueella liikkumiseen.

Hoitotoimet on tehty ajavilla koirilla. Pienellä saarella koirat kulkevat töissään myös keskellä kylää, joka on aiheuttanut joissakin paikallisissa pahennusta. Metsästyslain mukaan koirat voivat olla töissään 30 minuuttia ”vieraalla” maalla. Koska Utön kylä on hyvin pieni, koirat kulkevat sen läpi muutamissa minuuteissa. Mitään konkreettista haittaa koirat eivät ole aiheuttaneet. Aluksi ilmeni myös jonkin verran yleistä vastustusta kettujen tappamista kohtaan.

Utön maanomistajat ja paikallinen metsästysseura ovat osallistuneet jahteihin ja jahdit on toteutettu laillisesti maanomistajien luvalla.

Innovaatioita ja tekniikkaa. Automatisoitu syöttöasema on osoittanut tehonsa Utössä. Etäohjattua ruokintaa säädellään sovelluksen avulla ja kameravalvonta kertoo tapahtumista.

Innovaatioita, tekniikkaa ja poikkeuslupia

Alueelle tehtiin pyyntitoimet ja kartoitukset kahdesti, tammikuussa 2022 ja 2023. Metsästys koirien avulla rajattiin muutaman päivän mittaiseksi, jotta häiriö kylällä olisi mahdollisimman vähäinen. Kettuja saatiin poistettua useita, mutta aluetta ei saatu tyhjäksi.

Edellä mainitut louhikot antoivat suojaa sinne paenneille ketuille ja tuli selväksi, ettei ongelmaa ratkaista koirapyynnillä. Työkalupakkiin oli lisättävä muita keinoja.

Utöseen hankittiin etäohjattava ruokinta-asema, jota valvoo etäohjattava kamera. Asema asennettiin tammikuussa 2023.

Tätä kirjoitettaessa asema on ollut toiminnassa reilut kaksi kuukautta. Se levittää joka ilta muutaman sekunnin ajan nappuloita useiden metrien säteelle aseman ympärille. Kun kettujen todettiin käyvän joka yö ruokailemassa, aloitettiin pyynti.

Pyynti tapahtuu kojusta yötähtäimellä varustetulla haulikolla, jolla ampuminen on mahdollista läpi yön. Yötähtäimen käyttöön on saatu poikkeuslupa Suomen riistakeskukselta.

Tätä kirjoitettaessa on maaliskuussa ammuttu neljä kettua. Eläinten tunnistaminen ja ampuminen ei olisi onnistunut ilman edellä mainittuja laitteita.

Toimintamalli vaikuttaa toimivalta. Kettuja ei säikytellä piiloutumaan louhikoihin, ampuminen on turvallista ja tehokasta, eivätkä koirat aiheuta häiriötä kylällä.

Järjestelmässä ei liene muuta negatiivista kuin alkuinvestointi, mutta laitteistot ovat pitkäikäisiä. Hankintaan saatiin apua Metsähallitukselta ja maa- ja metsätalousministeriön KovaVipe-hankkeesta, joka on jatkoa saariston SOTKA-hankkeelle. Malli luo paikallisille toimijoille mahdollisuuden toteuttaa kustannustehokasta luonnonhoitotyötä kotikentällään.

Tuoreiden lumijälkien perustella yksi kettu on jäljellä. Se on varovainen, eikä näyttäydy kameralle. Työ ei siis ole valmis, mutta linnuston tilanne näyttää nyt hyvältä. Viimeinenkin kettu tullaan varmasti poistamaan Utöstä.

Yhden vuoden kokeilut koirapyynnillä osoittivat Utön haasteet kettujen poistossa. Vaikka ongelmaa ei ratkaistu koirapyynnillä, ovat ne erittäin tärkeitä työkaluja. Niiden avulla saadaan kartoitettua alueen pedot ja lisäksi niiden lymypaikat ja muut maastolliset haasteet.

Utön lintujen luontokato

Linnuston kehitystä tarkkaan seurannut, Utössä asuva lintuharrastaja Jorma Tenovuo on kirjannut havainnot tarkasti muistiin:

  • Haahka taantuu kaikkialla Saaristomerellä, mutta Utössä sen katoaminen pesimälinnustosta on lähes täydellinen. Huippuvuosina Utön saaristo tuotti runsaasti haahkan poikasia, vielä vuosina 2008–2010 niitä kuoriutui 800–1000. Poikastuotto on vähentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2022 näkyi vain kuusi poikasta.
  • 2000–2010-lukujen taitteessa pesi vuosittain 8–12 pilkkasiipiparia. Laji on kadonnut ja viimeksi onnistunut poikue Utössä on Tenovuon silmiin osunut vuonna 2017.
  • Isokoskelo on pesinyt Utössä harvalukuisena sataman vajojen ja rakennelmien alla vielä vuonna 2010. Viimeinen todettu poikue on vuodelta 2019.
  • Tukkakoskelo on pesinyt Utössä 2010-luvun alussa, mutta 2020-luvulla laji on hävinnyt pesivästä lintufaunasta.

Samanlainen kohtalo on ollut muilla pesivillä vesilinnuilla. Niin tukkasotka, sinisorsa, tavi, lapasorsa ja harmaasorsa kuin myös kahlaajat ovat vähentyneet voimakkaasti. Kalalokit ja lapintiirat ovat kadonneet lähes tyystin pesivästä linnustosta.

Pesivän linnuston kantojen kehitys on ollut tasaisen laskusuuntaista, eikä enää voida puhua kannanvaihtelusta. Ennemminkin voidaan puhua alueellisesti suurimittaisesta luontokadosta. Samankaltaista kehitystä voidaan havaita muualla saaristossa, mutta Utössä asia kärjistyy. Kehitys huomataan myös siksi, että alueen linnustoa seurataan ammattimaisesti.

Toipuuko linnusto?

Muualta saaristosta on useampi esimerkki pesivän linnuston elpymisestä, kun maapedot on poistettu. Artikkelin kirjoittaja uskoo linnuston toipuvan myös Utössä.

Haahkan tilanne on kuitenkin erittäin kriittinen. Utössä pesii enää pari naarasta. Jos ne häviävät, on lajin palautuminen hidas prosessi. Näin marginaalisiksi käyneet lajit eivät kestä ainoatakaan kettua ja linnuston reaktio voidaan todeta vasta, kun viimeinenkin kettu on alueelta poistettu.