Teräshaulit perinteisessä haulikossa

Tavalliseen haulikkoon sopivia teräshaulipatruunoita on tullut markkinoille melko mukavasti, joten teräshaulikoestetun (liljamerkki) haulikon hankkiminen ei ole välttämätöntä.

Teksti ja kuvat Esa Höysniemi

Julkaistu10.7.2026

Suoritin pienimuotoisen koeammunnan muutamalle patruunalle ja tutkin samalla patruunapesän ylimenon vaikutusta osumakuvioon. Koeammunnan taustalla ovat tanskalaisten opit, siellä teräshaulipakko on ollut voimassa jo kolmisenkymmentä vuotta.

Tanskassa maksimiampumamatkaksi suositellaan 30 metriä, kauriille 20 metriä. Suurin sallittu haulikoko on 4 mm ja suurin sallittu kaliiperi 12. Haulikon ylimenon loivennusta suositellaan vain käytettäessä yli 3,2 mm hauleja tai suuria, yli 36 g hauliannoksia. Väitetään jopa, ettei ylimenon loiventamisesta ole etua vanhemmissa aseissa, joissa on maksimissaan 70 mm pesät eivätkä patruunat ylitä edellä mainittua ohjeistusta.

Koejärjestely

Ampumamatkaksi valitsin 30 metriä, kaliiperissa 12 aseina olivat Valmet 412 70 mm pesällä ja kiinteällä ¾-supistuksella, itselataava Breda 70 mm pesällä ja puolisuppealla vaihtosupistajalla, itselataava Baikal 70 mm pesällä ja kiinteällä täyssuppealla. Lisäksi kaksi 16-kaliiperista, rinnakkaispiippuinen Saive 70 mm kiinteällä ½-suppealla ja Valmet Leijona 70 mm kiinteällä täyssuppealla.

Teräshaulikelpoisena verrokkina oli Remington 11-87 76 mm pesällä. Sillä ammuttiin myös kahta Bioammon kovempaa latausta parannetulla sylinterillä ja Carlsons Long Range Steel -supistajalla.

Tanskalaisten esimerkin innoittamana päätin kokeilla myös hanallista 12-kaliiperin Sauer Falkea (65 mm pesä) Eleyn Traditional Steel -latauksella käyttäen puolisuppeaa supistusta. Näinkin vanhan haulikon käyttöä teräshauleilla ja savuttomalla ruudilla ei voi suositella ilman pätevän asesepän tarkastusta.

Halusin myös selvittää tanskalaisen väittämän, ettei ylimenon loiventamisesta olisi hyötyä. Täten kaikilla kokeen aseilla ammuttiin ensin tehtaan ylimenolla, jonka jälkeen ylimeno loivennettiin ja patruunat ammuttiin uudelleen. Tulokset on kerätty oheiseen taulukkoon, mutta johtopäätöksiä tehtäessä tulee huomioida pieni laukausmäärä.

Perinteiseen haulikkoon sopivia teräshaulilatauksia. Vaikka osa patruunoista ammuttiin täyssuppealla ilman ongelmia, kannattaa pyrkiä käyttämään puolisuppeaa tai loivempaa jo kuvioiden tasoittumisen takia.
Kokeen kaksi Bioammon latausta käyvät vain teräshaulikelpoiseen haulikkoon korkean painetasonsa vuoksi.

”Teräspullahdus” ja supistus

Teräshaulien mahdolliset ongelmat kohdistuvat yleensä piippuun juuri ennen supistusta. Ohutseinäisissä piipuissa tähän kohtaan syntyy pieni pullistuma, mikä ei kuitenkaan estä aseen käyttämistä. Vika on kosmeettinen.

Pullistuma voidaan välttää noudattamalla nyrkkisääntöä: haulikoko max. 3,2 mm, hauliannos max. 28 g ja enintään puolisuppea supistus. Tähän kaavaan sopimaton ase voidaan muuttaa turvallisemmaksi avartamalla kiinteä täyssuppea puolisuppeaksi tai jopa parannetuksi sylinteriksi.

Vaihtosupistinaseissa voidaan käyttää piipunsuun ulkopuolelle tulevia, pitkiä teräshaulisupistajia tai joissakin aseissa jo olevia piipun ulkopuolisia supistajia. Vanhoihin haulikoihin voidaan myös teettää ohutseinäiset (Thin Wall) holkit. Tämä ei yleensä onnistu kaksipiippuisiin, ellei niissä ole hieman paksummat piipunseinämät. Tavanomaisten Thin Wall -holkkien sijaan tulee käyttää teräshauliversiota, jossa supistusosa tulee piipun ulkopuolelle.

Teräshaulit toimivat yleensä parhaiten parannetulla sylinterillä – puolisuppealla. Pienet haulit ja hauliannokset tottelevat myös tiukempia supistuksia, mutta usein kuviot ovat silti suuresta haulimäärästä huolimatta aukkoisia. Jos aseella ammutaan pelkästään teräshauleja, kannattaa kiinteä täyssuppea tai kolmevarttinen avartaa.

Vaihtosupistajat ovat aina eduksi ja tällöin voi hyödyntää erilaisia erikoissuppeita, jotka on tehty erityisesti teräshaulikäyttöön.

Välitulpat

Nykyisin jotkut teräshaulipatruunoiden valmistajat käyttävät biohajoavia, muovittomia välitulppia. Tässä kokeessa sellaisia oli Bioammon ja Eleyn latauksissa. Bioammon luonnossa hajoavat tulpat olivat kylläkin jo piipussa hajoavia, mutta osumakuviot eivät silti olleet juurikaan muista poikkeavia.

Teräshaulilatauksissa tulppien kestävyys joutuu äärirajoille, koska valmistajat näyttävät tavoittelevan reilusti yli 400 m/s nopeuksia. Usein tulpat eivät kestä, tai ne avautuvat muotopuoleksi, jolloin osumakuviosta tulee epämääräinen ja aukkoinen.

Jo tämän kokeen laukausmäärällä voidaan todeta huomattavia eroja eri ase-patruunayhdistelmien välillä ja siksi koeammunta on paljon tärkeämpää kuin lyijyhauleilla. Epäsymmetrisesti auenneiden tai rikkoutuneiden tulppien takia koeammuntakaan ei aina anna oikeaa tietoa yhdellä tai kahdella laukauksella: ainoastaan, että osumakuviolta on turha odottaa tasalaatuisuutta tai että tulpat toimivat.

Kokeessa nähtiin myös ylimenon loivennuksen vaikutus välitulppaan. Se pääsee selvästi helpommalla kuin jyrkässä ylimenossa, jopa niin, että lähtönopeus nousee keskimäärin 20 m/s. Nopeuden lisääntyminen tässä yhteydessä ei välttämättä paranna hauliannoksen käyttäytymistä supistuksessa.

Ammuttujen välitulppien perusteella voi päätellä, miksi teräshaulien osumakuviot ovat niin epätasaisia.
Monet välitulpat toimivat kestävyytensä rajoilla. Haulit uppoavat niin syvälle tulpan pohjaan, että osa niistä jää kiinni.
Kuvasta on melko selkeästi pääteltävissä patruunapesän ylimenon vaikutus. Baikalilla ammutut tulpat, vasemmanpuoleiset jyrkällä ja oikeanpuoleiset loivennetulla ylimenolla. Tulee myös huomata, että loivennus nosti lähtönopeutta keskimäärin 20 m/s.
Erikoista oli, että Bioammon Luxissa (vas.) myös tulpan tiivistysosa rikkoutui. Tämä pudotti lähtönopeuden todella alas. Vastaavasti Magnumin (oik.) tiivistysosa säilyi ehjänä, eikä lähtönopeus pudonnut.

Suuria eroja

Taulukon tuloksia lienee helpointa tulkita ase- ja patruunakohtaisesti, niin erilaisia ne ovat eri yhdistelmillä. Itseladattua patruunaa kokeiltiin kahdella eri painetasolla parilla haulikolla. Tämän tarkoitus oli selvittää nopeuden vaikutusta kuvioon. Nämä patruunat ammuttiin lopuksi, jolloin molempien aseiden ylimenot oli jo loivennettu.

Valmetissa koeammuntataulun osuneet haulimäärät pienenivät loivennuksen jälkeen Eleyn, Baschieri & Pellagrin, Rion sekä itseladatun patruunan kohdalla, lukuun ottamatta viimemainitun kevennettyä latausta. Vähentyneestä haulimäärästä huolimatta osumakuvio oli kuitenkin tasaisempi ja siinä oli vähemmän aukkoja (poikkeuksena B & P:n lataus). Sagan kiekkopatruuna sekä hitaampi itse ladattu olivat molemmat ylivoimaisia loivennuksen jälkeen. Valmetissa siis vain B&P:n latauksen voidaan sanoa kärsineen loivennuksesta.

Bredan puolisuppealla ei päästy aivan samaan. Kaikilla muilla paitsi Sagan kiekkolatauksella haulimäärät pienenivät loivennuksen jälkeen. Kiekkopatruunan parannus oli selkeä, mutta muista vain Rion osumakuviota voidaan pitää käyttökelpoisempana vähempien aukkojen ansiosta.

Baikalin täyssuppealla haulimäärät pienenivät loivennuksen jälkeen kaikilla muilla paitsi itseladatulla. Osumakuvioiden perusteella voidaan kuitenkin luonnehtia huonommaksi vain Eleyn latausta, B&P:n kuvio ei oleellisesti muuttunut ja erityisesti itseladattu paransi kuviota todella paljon sekä haulimäärän että aukkojen osalta.

Sauer Falken puolisuppealla ammuttiin vain Eleyn latausta ja tällä yhdistelmällä pientä parannusta loivennuksen jälkeen tuli sekä lisääntyneellä haulimäärällä että vähemmillä aukoilla.

Remingtonin parannetulla sylinterillä sekä erikoissuppealla supistajalla tulokset olivat yksiselitteiset kaikilla kokeilluilla patruunoilla. Loivennuksen jälkeen haulimäärät kasvoivat ja aukot vähenivät. Nähtävissä on myös erikoissuppean selkeä hyöty, erityisesti silloin kun ampumamatkaa pitää pidentää yli 30 metrin.

Kaliiperissa 16 oli vain yksi Sellier & Bellotin lataus. Leijonan täyssuppealla haulimäärä pieneni ja aukkojakin tuli pari lisää, joten loivennusta voi pitää tämän perusteella huononnuksena. Asiaa auttaisi todennäköisesti supistuksen avartaminen väljemmäksi.

Saiven puolisuppea toimi haulimäärän suhteen samoin, mutta pienemmästä haulimäärästä huolimatta haulit jakautuivat tasaisemmin vähentäen yhden aukon ulkokehältä.

Vasemmalla Baikal MC-21 loivennetulla ja oikealla Remington 11-87 jyrkällä patruunapesällä. Patruuna itseladattu, Baikalissa alennettu lähtönopeus 350 m/s, Remingtonissa tavanomainen 450 m/s. Tässä on nähtävissä ääripäät, sama hauliannos, mutta täysin eri tulos. Vaikuttavina tekijöinä patruunan nopeus, ylimenon erot, pesien pituudet (Rem 76 mm), supistukset jne. Erot voivat olla näinkin suuria, mutta itse lataamalla asiaan voi vaikuttaa.
Sauer Falke ja Eley Traditional Steel, vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen loivennuksen. Vaikka loivennus vähensi osumien kokonaismäärää noin 10 % ja lisäsi lähtönopeutta 23 m/s, on kuviossa silti vähemmän aukkoja ja tiheämpi keskusta, minkä vuoksi pienemmällä haulimäärällä enimmäisampumamatka hieman kasvaa.
Valmet 412 ja Saga Eurotrap, vasemmalla jyrkällä ja oikealla loivennetulla ylimenolla. Loivennuksesta oli selkeästi hyötyä, haulimäärä oli suurempi ja kuvio huomattavasti tasaisempi. Lähtönopeus ei juurikaan muuttunut.
Breda ja Rio Blue Steel. Vasemmalla on loivennettu, oikealla jyrkkä ylimeno. Loivennetulla osumia saatiin muutama hauli vähemmän, mutta osumakuvio oli tasaisempi ja siten käyttökelpoisempi 25 m/s kovemmalla lähtönopeudella.

Terästä piippuun

Useimmissa tapauksissa osumakuvion ulkokehä on se, millä saadaan saalista. Harva ampuu liikkuvaan maaliin täysosumia. Tiheä keskusta sallii kuitenkin hieman pidemmät ampumamatkat, joten patruuna kannattaa valita pitkälti käytännön ampumatilanteiden perusteella.

Toimivan haulipatruunan osumakuviosta pitäisi löytyä 75 cm:n ympyrästä satakunta haulia hanhen kokoluokassa ja noin 130 haulia sorsan kokoiselle riistalle. Osumakuviot kannattaa ampua tyhjään tauluun ja piirtää ympyrä vasta kun osumakuvion keskus on määritelty. Enimmäisampumamatka on se, mistä kyseiset haulimäärät saavutetaan.

Teräshaulipatruuna on halvin lyijyttömistä vaihtoehdoista. Teräshaulipatruunoiden tehotasoja on kuitenkin useita, aseiden liljamerkinnöissä on epäselvyyksiä (kaikissa ei ole merkintää, vaikka haulikko kestäisi ”teräsmagnumitkin”) ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä. Ei siten ole ihme, jos ei tiedetä, mitä patruunoita omalla haulikolla uskaltaa ampua.

Tämän kokeilun perusteella voidaan todeta patruunapesän ylimenon loivennuksesta olevan eniten hyötyä yli 70 mm pesissä ja suuremmilla hauliannoksilla. Perinteisessä haulikossa loivennus ei näytä olevan yhtä hyödyllinen, mutta en näkisi siitä olevan haittaakaan.

On selvää, että perinteisellä haulikolla ampumamatkoista joutuu tinkimään. Joillakin tämän kokeen ase-patruunayhdistelmistä jäädään haulimäärän perusteella 25 metriin, useimmilla päästään 30 metriin ja joillakin vähän yli.

Taulukosta nähdään ase-patruunayhdistelmien tulokset ennen ja jälkeen ylimenon loivennuksen. Haulimäärän lisäksi kuviosta mitattiin kokonaisosumaprosentti, osumakuvion tiheys sekä 11 cm läpimittaisten aukkojen määrä ympyrän sisäkehällä ja ulkokehällä. Lukemalla 1 haulit ovat jakautuneet tasan koko ympyrän alalle ja yli yhden keskustan tiheys on ulkokehää suurempi. Tavanomainen kuvion tiheys on luokkaa 1,5–1,6.
Metsästäjälehti
Yksityisyyden yleiskatsaus

Käytämme evästeitä (cookie) palvelun käytön tilastointiin ja kieliasetuksen valinnan säilyttämiseen.