Afrikkalainen sikarutto – metsästäjät torjuntatoimissa
Sadat metsästäjät auttavat viranomaisia etsimällä maastosta kuolleita villisikoja.
Muurikkalan seurojentalolla Miehikkälässä oli elokuun alussa tupa täynnä. Paikalle oli tullut toistasataa henkilöä, pääosin metsästäjiä Lappeenrannasta, Ylämaalta, Miehikkälästä ja Virolahdelta Ruokaviraston järjestämään koulutukseen kuolleiden villisikojen etsimisestä.
Viimeisille tulijoille oli tarjolla enää seisomapaikkoja. Tutuille nyökkäiltiin ja pari sanaa vaihdettiin. Tunnelma oli pari napsua normaalia tapaamista vaisumpi: Virolahden Vaalimaalta kuolleina löytyneistä villisioista oli löytynyt afrikkalaista sikaruttoa (ASF) vajaa viikko aiemmin.
Koulutuksessa tarjottiin tietoa taudista, kuolleiden eläinten etsinnästä ja bioturvasta. Koulutuksen jälkeen etsintään osallistuvat allekirjoittivat sopimuksen Ruokaviraston avustamisesta ASF:n taudintorjuntatoimissa. Nimi piti laittaa myös Rajavartiolaitoksen listaan rajavyöhykeluvan saamiseksi.
Etsintään osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Läpikammattava alue on suuri, joten kaikki apu on tarpeen. Etsinnät käynnistettiin taudin ydinalueella koulutusta seuraavana aamuna.

Etsintä alkaa
Ensimmäisenä päivänä etsijät haravoivat alueen, josta löydettiin ensimmäiset tartunnan saaneet villisiat. Tuloksena oli muutama kuollut villisika lisää. Ne noudettiin maastosta taudintorjuntakeskukseen, jonka Ruokavirasto perusti Vaalimaan rajatarkastusasemalle.
Etsintää jatkettiin siihenastisten löytöjen lähimaastosta. Etsinnän johtajana toimi Virolahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarmo Koskela. Hän on painanut pitkää päivää ensimmäisistä ASF-löydöistä saakka. Puhelimen akku on ollut kovilla, kun joka päivä on tullut kymmeniä puheluita asiaan liittyen. Riistanhoitoyhdistys onkin avainasemassa vapaaehtoisen etsinnän organisoinnissa.
Etsintäryhmälle on lähetetty edellisiltana viesti kokoontumispaikasta ja -ajasta. Porukkaa saapuu ihan mukavasti, nelisenkymmentä henkilöä. Saapujat ilmoittautuvat johtajalle, joka kirjaa nimet listalle. Seuraavaksi on tehtävänanto, jossa kerrotaan päivän etsintäalueet, todetaan osallistujat ja kerrataan ohjeistus.
Ensimmäinen etsintäalue oli rajavyöhykkeellä, joten kaikkien luvat varmistettiin vielä kertaalleen. Samalla muistutettiin, ettei raja-aukolle ole lupa mennä eikä raja-aitaa saa kuvata. Kielto on ehdoton. Rajavartiolaitos oli paikalla varmistamassa, että kaikki menee niin kuin pitää.
Tekniikka apuna
Etsijöille ohjeistettiin etukäteen, että vhf-radio olisi hyvä olla mukana. Se auttaa leveän etsintäketjun hallinnassa. Huomioliivit helpottavat yhteydenpitoa vieruskavereihin, vaikka välit ketjussa eivät ole pitkät: kasvillisuuden peitteisyydestä riippuen muutamasta metristä korkeintaan kymmeneen metriin.
Lisäksi kaikilla tulee olla puhelin, jossa on WeHunt-sovellus eli metsästäjille tuttu entinen Tracker. Se tarvitaan, jotta voidaan jälkikäteen todentaa etsintäalueen riittävä läpikäynti. Kaikista etsijöistä piirtyy kartalle viiva, joka tallentuu järjestelmään.

Nenä on tärkeä havaintoväline
Tehtävänannon jälkeen siirryttiin autoilla etsintäalueelle, jalkauduttiin maastoon ja levittäydyttiin ketjuun. Tehtävänä oli etsiä kuolleita villisikoja, raatoja tai luita. Myös mahdolliset havainnot elävistä villisioista ovat tärkeitä.
Tiheimmissä pusikoissa eli paikoissa, jonne sairastuneet siat yleensä hakeutuvat, ei oikein tahdo nähdä mitään. Siellä onkin nenä paras havaintoväline. Kalmantuoksu antaa vihjeen läheisestä raadosta.
Ketjun eteneminen oli rauhallista ja vauhdin määrittivät tiheimmän maastokohdan etsijät. Katse haravoi omalle etsintälinjalle osuvaa maan pintaa, mutta samalla oli pidettävä silmällä vieruskavereita, jotta eteneminen on yhtenäistä. Välillä ketjua suoristettiin.

Luulöytö
Kun löydöstä tuli tieto, ketju pysäytettiin ja kaikki jäivät paikoilleen. Kyseessä oli putkiluun pätkä. Luu oli yksittäinen ja vanhan näköinen, mutta ehdottomasti tutkimisen arvoinen. Löydön koordinaatit ilmoitettiin radiolla johtajalle ja paikka merkittiin WeHunt-sovelukseen, johon myös lisättiin löydöstä otetut kuvat.
Lopuksi paikka merkittiin kuitunauhalla, jotta noudosta vastaava erillinen ”raatoryhmä” löytäisi sen helpommin. Tämän jälkeen kuului komento ”Ketju liikkeelle!” ja etsintä jatkui.
Desinfiointi
Kun suunniteltu etsintäalue on käyty läpi, jalkineet pestään ja desinfioidaan ennen maastosta poistumista. Puhtaalle alueelle eli tielle saa mennä vasta tämän jälkeen.
Ensin mennään seisomaan pesuainetta sisältävään altaaseen. Jalkineet pestään ja pohjakuvioon tarttunut maa harjataan huolellisesti pois. Sitten siirrytään huuhtelualtaaseen ja lopuksi seisotaan puolisen minuuttia Virkon S -desinfiointiaineliuoksessa, jotta jalkineissa mahdollisesti lymyilevä virus saataisiin tapetuksi. Kumisaappaat osoittautuvat tässä vaiheessa nahkakenkiä käyttökelpoisemmiksi, vaikka eivät jalassa niin mukavilta tunnukaan. Sitten seuraa Ruokaviraston tarjoama ruokahuolto ennen siirtymistä seuraavalle etsintäalueelle.
Etsintäpäivän päätteeksi maastossa käytetyt jalkineet laitetaan varmuuden vuoksi muovisäkkiin, ne jalassa ei vähään aikaan liikuta muualla. Lenkkikengät tuntuivat aika mukavilta hikisten kumisaappaiden jälkeen. Kotosalla kamppeet pesuun ja puhelimet lataukseen.

Tätä on nyt Kaakon kulmalla tiedossa vähintään vuoden ajan
Etsittävää aluetta riittää ja toivottavasti myös vapaaehtoisia etsijöitä. Ruokavirasto maksaa tuntiperusteisen palkkion afrikkalaisen sikaruton torjuntatehtäviin liittyvästä työstä. Metsästäjien suurin motivaatio kuitenkin löytynee siitä, että metsästys on tartuntavyöhykkeellä kielletty, kunnes sikarutto on saatu poistetuksi. Tämä syksy on jo menetetty ja nyt tehdään töitä tulevia jahtisyksyjä varten.
Kokonaan toinen juttu on se, mitä sikarutto aiheuttaa paikallisille maa- ja metsätalouden harjoittajille ja lihantuottajille. Heille tilanteessa on kyse edellytyksistä elinkeinon harjoittamiseen ja huoli tulevaisuudesta on varmasti suuri. Alueiden omistajat ovat mahdollistaneet metsästyksen antamalla maat metsästysseurojen käyttöön. Nyt on metsästäjillä mahdollisuus vastapalvelukseen.
Kuolleiden eläinten etsintä on ensimmäisiä askeleita afrikkalaisen sikaruton taltuttamisessa.
Löysin kuolleen villisian – mitä teen
ASF-tartuntavyöhykkeellä villisikoja etsitään viranomaisten johdolla, eikä etsintään pidä ryhtyä omin päin. Jos kuitenkin missä tahansa löydät kuolleen villisian:
- Älä koske villisikaan itse!
- Merkitse muistiin paikka, josta villisika löytyi. Jos mahdollista merkitse paikka johonkin käyttämääsi karttaohjelmaan.
- Ilmoita paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Yhteystiedot löytyvät kunnan verkkosivulta.