Pidetään metsästys­harrastuksen hyväksyttävyys korkealla

Lentiiran piirakkapuodissa käy iloinen puheensorina. Ihmisiä on jonoksi asti ja kahvilan herkut maistuvat niin kyläläisille, mökkiläisille, rajavartijoille kuin metsästäjille. On hirven metsästyksen aloituspäivä. Meidän perheemme on suuntamassa lintumetsälle valtion maille. Mukana on metsästysaseiden lisäksi eväsreppu ja sienikori sekä sanko karpaloita varten.

Kyseinen päivä kuvastaa hyvin arkea kotikaupungissani Kuhmossa, jossa metsästys ei ole harvojen harrastus. Meillä kuhmolaisilla, kuten muillakin metsästyslain 8§:n mukaisissa kunnissa asuvilla on oikeus metsästää valtion mailla. Näillä alueilla asuu 58 000 metsästäjää, eli meitä on nopeasti laskettuna noin 20 prosenttia asukkaista.

Metsästys on täällä usein koko perheen harrastus, johon liittyvät koirat, marjastus ja sienestys, muu luonnossa liikkuminen sekä aktiivinen riistanhoitotyö. Paikallisilla on pääsäätöisesti oikeus metsästää myös alueen kansallispuistoissa ja suojelualueilla.

Metsästys ei kuitenkaan ole pelkästään meidän perukkalaisten harrastus, sillä monen metsästäjän kotipaikkakunta on maakuntakeskus. Oulussa metsästäjiä on määrällisesti eniten eli noin 15 000. Pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa metsästäjiä asuu yli 20 000.

Luontokohteiden suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Kansallispuistojen kävijämäärä on kaksikertaistunut vuoteen 2010 verrattuna ja luontoinnostus näkyy myös valtion metsästysalueilla. Metsähallituksen Eräpalvelut tiedotti syyskuussa, että metsäkanalinnustuskaudelle oli hankittu Metsähallitukselta yli 100 000 vuorokausilupaa, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Suosituilla Ylä-Lapin alueilla luvat loppuivat nopeasti, sillä kysyntä kasvoi, vaikka kiintiöt olivat viime vuoden tasoa.

Metsähallituksen alueet takaavat metsästysmahdollisuuden niille, joilla ei mahdollisuutta metsästää esimerkiksi seuran alueella. Tällä hetkellä kysyntä jakautuu epätasaisesti, joten Metsähallitus voisi tulevaisuudessa kokeilla yhteistyötä paikallisten eräpalveluyrittäjien kanssa. Yrittäjien kautta saatavat varmat luvat voisivat tasapainottaa metsästyksen jakautumista valtion mailla ja helpottaa metsästysreissun suunnittelua.

Toinen viime aikojen keskustelunaihe on ollut turvallisuus. Metsästäjä vastaa aina metsästyksen turvallisuudesta. Metsästäjällä on hyvä olla riittävä tieto alueista, joilla muita luonnossa liikkujia on erityisen paljon ja käynnissä olevasta seuruejahdista voi itse tiedottaa tienvarsikyltillä.

On myös tärkeää, että Metsähallitus lisää avointa viestintää metsästyksestä, jotta metsästys ei tule yllätyksenä retkeilijöille. Värikkäät vaatteet lisäävät turvallisuutta. Itse käytän metsästyskauden alettua kirkkaan oranssia päähinettä ja myös lasten vaatettaminen kirkkailla vaatteilla metsässä liikkuessa on tärkeää, oltiinpa sitten patikoimassa tai metsästysretkellä.

Haluan myös korostaa aseen turvallista käyttöä ja hallintaa. Eniten valitettavia onnettomuuksia tapahtuu metsästäjien kesken tai itselle. Kannustan kaikkia metsästäjiä panostamaan aseen käsittelyn opetteluun ohjatusti.

Myös saaliin kunnioittava käsittely ja metsästyksen eettisten pelisääntöjen noudattaminen kuuluvat suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Tätä on syytä vaalia ja jokaisen kantaa vastuuta siitä, että metsästyksen hyväksyttävyys säilyy korkeana.