Noutokoulussa
Nuoren kanakoiran elämään kuuluu monenlaisia vaiheita, joista yksi on noudon tapailu. Vilin kohdalla noutamisessa on edistytty ja välillä otettu takapakkia. Eteenpäin kuitenkin mennään ja nuorella setterillä riittää intoa.
Kanakoiran tulisi vapaana ja tarvittaessa ohjattavana hakea maastossa lintuja. Linnun löydettyään sen tulisi seisonnallaan osoittaa lintu, ja luvan saatuaan nostaa se siivilleen. Tämän jälkeen koiran tulisi pysyä paikallaan ja lopuksi luvan saatuaan noutaa pudotettu lintu ohjaajalleen. Metsästyksessä on siis monta vaihetta ennen kuin lintu on repussa.
Lintukoiran ensimmäisen elinvuoden kaikki tilanteet on mahdollista hyödyntää oppimiseen. Ajoittain tulee huteja, ja välillä edistytään. Kokonaisuuden tulisi olla nousujohteinen, jotta jossain vaiheessa päästäisiin nauttimaan rodunomaisesta jahdista. Setteriä ei voi kouluttaa pakottamalla.
Erilaista noudettavaa
Noudon opetukseen on monenlaisia tapoja. Vilin kanssa aloitettiin pallolla leikkien. Palloja ja muuta tavaraa ei ole ollut tarkoitus viskellä pennulle jatkuvasti, vaan ainoastaan käynnistää into kantaa esinettä suussa ja nostaa vireystasoa.
Hyvin aikaisessa vaiheessa Vili sai tutustua myös riistalintuihin kasvattajan ohjeiden mukaisesti. Leikkiminen ja näykkiminen alkoi heti, mutta toisen koiran mukaanotto harjoitukseen sai Vilin tarttumaan lintuun nopeasti ja ottamaan sen kokonaan suuhunsa. Käytimme hyödyksi koirien välistä kateutta. Vili ei halunnut antaa toiselle koiralle tilaisuutta ottaa saalista.
Muissa noutoharjoituksissa Vili on totutellut nahkaisiin dameihin. Niiden käyttö harjoituksissa on kätevää ja siistiä.
Erilaisia haasteita
Parhaassa tapauksessa koira lähtee suorittamaan noutoa luvan saatuaan, ottaa linnun kerralla suuhunsa ja lopuksi kantaa sen ripeästi ja pureskelematta ohjaajalleen. Linnun luovuttaminen on tyylikästä suorittaa rauhassa istuen, mutta monet metsästäjät sallivat käytännön tilanteissa maastossa koiransa luovuttaa linnun seisaallaan.
Noudossa voi mennä moni asia pieleen. Koira voi pureskella ammutun linnun käyttökelvottomaksi, tai jopa syödä sen. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa ja osittain kyse on koiran luonteesta. Jotkut koirat voivat piilottaa löytämänsä linnun ja haudata sen maahan. Koira voi ryhtyä leikkimään noutoesineellä ja viskoa sitä ympäriinsä. Joissain tapauksissa koira ei palaa noudettavan kanssa ohjaajan luo, vaan painelee aivan toiseen suuntaan. Yleistä on, että dami tai lintu putoaa maahan koiran suusta ennen kuin ohjaaja ehtii tarttua siihen. Ohjaamisella voidaan välttää näitä ei-toivottuja toimintoja.
Vilin kanssa noutoa on pyritty viemään eteenpäin positiivisella asenteella ja palkitsemisen kautta. Kujeilevan englanninsetterin luonne ja energia huomioiden ohjaajan täytyy keskittyä jokaiseen harjoitukseen. Väsyneenä ei kannata harjoitusta aloittaa.
Tavoitteena linnut reppuun
Englantilaisia kanakoiria pidetään usein vaativina koulutettavina, etenkin noudon osalta. Varmasti löytyy helpompiakin rotuja noutajiksi. Toisaalta, jos roduksi on valikoitunut vaikkapa englanninsetteri, niin samalla koiralla löydetyt, seisotut ja pudotetut linnut on löydettävä.
Englanninsetteri tuntuu olevan hieman taitelijatyyppiä. Iloinen vauhtiveikko, joka hulmuaa mielellään ilman sen suurempaa tarvetta miellyttää ohjaajaa. Noutoharjoittelun tavoitteena on saada koira, joka noutaa linnut lähinnä maalta ja tarvittaessa myös vedestä. Nouto on tärkeä osa metsästystä. Jos siinä on pahoja puutteita, kovalla vaivalla saatu saalis voi jäädä keräämättä talteen.
Linnun noutaminen on etenkin nuorelle koiralle mahtava palkinto. Vilin kanssa odotetaan ensimmäistä tilannetta, jossa lintu voidaan pudottaa seisonnasta. Jos koira on rauhallinen ja nouto jo valmiiksi toisaalla opeteltu, voi Vili päästä noutamaan ”kuuman linnun”.
