Näistä EI neuvotella
Aseiden käsittelyyn on olemassa yksinkertaiset säännöt, joita noudattamalla taataan turvallisuus.
Suomalaisessa metsästyksessä tapahtuu vuosittain metsästäjävakuutuksen piiriin kuuluvia ampuma-aseella aikaansaatuja vahinkoja. Valitettavasti vahinko johtaa joskus myös metsästäjän kuolemaan.
Nämä tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä jokaista henkilövahinkoon päätynyttä tilannetta kohden tapahtuu huomattavasti suurempi määrä läheltä piti -tilanteita. Tähän voidaan saada muutosta ainoastaan vaatimalla metsästäjiä noudattamaan aseiden käsittelyssä toimintatapoja, jotka takaavat turvallisuuden.
Onneksi jo vuosikymmeniä sitten on luotu neljä yksinkertaista sääntöä, jotka kattavat kaiken. Ne on aikoinaan listannut Jeff Cooper, suurriistan metsästäjä ja eräs ase- ja ampuma-alan suurista vaikuttajista.
Muutosta käytäntöihin
Näiden sääntöjen noudattaminen saattaa vaatia muutosta totuttuihin tapoihin. Tässä muutamia esimerkkejä.
Aseen kiikaritähtäimen läpi tähystäminen rikkoo aseturvallisuuden sääntöjä numero 2 ja 4, sillä ase suunnataan tunnistamatta kohdetta ja samaan aikaan kiikarissa saattaa näkyä jotain, joka ei ole kohderiistaa. Aseen suuntaaminen äänen perusteella ajojahdissa, jolloin oletetun hirven sijaan kiikarissa onkin ajomies tai koira, on esimerkki tyypillisestä, mutta vakavasta aseturvallisuuden rikkomuksesta.
Aseen huolimaton kantaminen maastossa muodostaa turvallisuusriskin, jos olalla kannettaessa kiväärin piippu valuu vaaka-asentoon sen sijaan, että se olisi pystyssä osoittaen neutraaliin suuntaan. Tällöin rikotaan sääntöä numero 2.
Sormen laittaminen liipaisinkaaren sisälle ilman akuuttia ampumistarkoitusta olisi saatava kokonaan loppumaan (sääntö 3). Vastuu ”vahingonlaukauksesta” kuuluu aina sormen omistajalle.
Moni on kuullut tapauksista, jossa on ammuttu ”tyhjälaukaus” asetta autoon laitettaessa. Jos vire on pakko poistaa, suunnataan piippu turvalliseen suuntaan (sääntö 2), tarkastetaan että ase on varmasti lataamaton (sääntö 1) ja vasta sitten painetaan liipaisinta.
Aina voimassa
Nämä säännöt pätevät aina. Olipa kyse aseen kuljetuksesta, toiminnasta ampumaradalla tai metsästyksestä.
Tälle ehdottomuudelle on vahvat perusteet: jos näitä sääntöjä noudatettaisiin aina ja kaikkien toimesta, ei aseilla tapahtuisi lainkaan vahinkoja. Sen sijaan, että puhutaan vahingoista, olisi oikeampaa puhua huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä.
Turvallisuus on tunteita tärkeämpää
Ihmisten herkkyys ja käsitys sopivasta tavasta ilmaista asiat on viime vuosina muuttunut ja myös virheelliseen aseenkäsittelyyn puuttumista arastellaan vastaanottajan loukkaantumisen pelossa. Tämä on huono kehityssuunta, koska aseet ovat edelleen aseita. Millään ei saa olla vaikutusta niiden käsittelyssä vaadittavaan kurinalaisuuteen.
Aseturvallisuudessa ei ylipäätään tule sallia minkäänlaista joustoa. Havaittaessa virheitä, tulee niistä huomauttaa välittömästi ja vaatia korjausta. Aseet ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia välineitä, joten välinpitämättömyys muodostaa riskin kaikille käsittelijän ympäristössä.
Töpeksijän saama henkinen kolhu on painoarvoltaan mitätön verrattuna mahdollisiin henkilö- tai materiaalivahinkoihin. Fiksu ihminen ei huomautuksesta loukkaannu, vaan on tyytyväinen mahdollisen vaaratilanteen estyessä. Ja ottaa huomautuksesta opikseen.
