Myyttinen valtapukki

Käsite valtapukki on levinnyt samaa tahtia kauriskannan kanssa. Erityisesti harvan kannan alueella on kehotettu olemaan ampumatta niitä, sillä kaurispukin tullessa kaadetuksi ovat myös naaraat saattaneet kaikota etsimään muualta uutta ehdokasta.

– Ohjeistus on sinänsä ymmärrettävä ja pitää tavallaan paikkansa. On kuitenkin huomattava, että lähtökohtaisesti jokaisella aikuisella kaurispukilla on reviiri, jota se puolustaa muita pukkeja vastaan keväästä aina kiima-ajan loppuun asti, Suomen riistakeskuksen hirvitalousaluesuunnittelija Antti Rinne toteaa.

Jokainen metsäkaurispukki on siis oman reviirinsä valtapukki, ihan nuorimpia pukkeja lukuun ottamatta. Vahvimmat valtapukit valtaavat keväällä itselleen parhaat reviirit, useimmiten samat reviirit vuodesta toiseen. Paljon laadukasta ravintoa ja runsaasti suojaa on hyvän reviirin tunnusmerkki.

Metsäkaurisnaaraat hakeutuvat pukkien lähettyville muodostaen omia elinpiirejään, jotka eivät ole rajoiltaan aivan yhtä selkeitä kuin pukkien reviirit. Naaraat saattavat olla erityisesti kevään tultua aggressiivisia pitäessään elinalueensa ominaan. Naaraiden elinpiirit voivat olla osittain päällekkäin, ja niissä voi olla osia usean pukin reviiristä.

Valtapukki ja haaremi

Yleinen luulo valtapukkien säästämiseen liittyen on, että valtapukki kokoaa ympärilleen haaremin ja se hajoaa mikäli valtapukki metsästetään pois.

Syyskuussa, kun kiima-aika on ohi, pukkien reviirikäyttäytyminen lakkaa. Aiemmin kesällä reviirirajalla tapelleet voivat laiduntaa samalla pellolla sulassa sovussa. Syksyn ja talven aikana kauriit voivat muodostaa tilapäisiä pieniä ryhmiä tai jopa pieniä laumoja hyvien ravintokohteiden ympärillä.

– Metsäkauris ei ole laumaeläin kuusipeuran tai metsäpeuran tapaan. Naaraat muodostavat omia elinpiirejään ja hakeutuvat alueille, joilla myös pukit oleilevat, mutta eivät laumaudu yksittäisen pukin ylläpitämäksi haaremiksi, Rinne tarkentaa.

Tiheän kannan alueella jokaisella reviirillä on metsäkaurispukki ja yhden sulhasehdokkaan poistuessa toinen on hyvin pian laajentamassa omaansa sen tilalle. Vaihtoehtoisesti nuori, muualta vaeltamaan lähtenyt yksilö, niin sanottu satelliittipukki, asettautuu alueelle. Mikäli metsäkauriskanta on hyvä, naaraat pysyttelevät elinpiireillään, sillä uusi pukki on joka tapauksessa tarjolla.

– Tällöin aikuisen uroksen poistaminen ei välttämättä tarkoita havaittavaa muutosta alueen kauriskannassa, Rinne kertoo.

Joskus vaihtuvuus on hyvästä

Metsäkaurispukki hallitsee reviiriä niin kauan kun se kykenee pitämään puoliaan kilpailijoitaan vastaan tai menehtyy. Se kukoistaa keskimäärin 4–5 vuoden iässä, ja lähtee taantumaan seitsemän elinvuoden jälkeen. Uroksen ikääntyessä sen kyky tuottaa jälkeläisiä heikkenee ja sen reviirikoko pienenee. On täysin luonnollista, että vanha uros antaa jossain vaiheessa tilaa nuoremmilleen ja samalla mahdollisesti paikallisen populaation elinvoimaisuus kasvaa.

– Vanhan, ison metsäkaurispukin metsästys ei siis missään nimessä ole aina vältettävä asia, ja onhan se vuosien saatossa päässyt levittämään perimäänsä jo useita kertoja. Päätös ampumisesta kannattaa aina perustaa kokonaisarvioon alueen kauriskannasta. Jos alueelta löytyy monia komeita nuorempia pukkeja, vanhan reviirijäärän poistaminen on normaalia luonnon kiertokulkua ja osa kannan geneettisen monimuotoisuuden ylläpitoa, Rinne kertoo.

Sarvet eivät yksin tee valtapukkia

Joissakin yhteyksissä esiin tulleet kaurispukin metsästysrajoitukset ovat ohjanneet säästämään kaikki kuusipiikkiset metsäkaurispukit valtapukkeina.

Metsäkaurispukin sarvet ovat normaalisti kuusipiikkiset, ja joillain yksilöillä jo ensimmäinen sarvipari voi pitää sisällään kaikki kuusi piikkiä. Sarvien piikkimäärä ei kuitenkaan suoraan ole sidoksissa reviirin suuruuteen, eikä niistä voida määritellä kauriin ikää.

– Joissain tapauksissa metsäkauris saattaa kasvattaa vain keihäsmäiset, pitkät piikkisarvet huolimatta jo kypsästä iästään, ja samalla pitää erittäin aggressiivisesti hallussaan isohkoakin reviiriä. Iän arvioinnissa tulee siis tarkastella myös ruumiinpiirteitä sarvien lisäksi, Rinne täsmentää.

Saako valtapukin kaataa?

Koska jokainen aikuinen metsäkaurispukki on oman reviirinsä valtapukki, on päätös yksilön metsästämisestä tai säästämisestä tehtävä alueen kauriskantaan nojaten: Onko alueen kanta tiheä? Onko tiedossa muita metsäkaurispukkeja lähialueilla? Onko alueella myös naaraita ja onko niillä havaittu vasoja? Kuinka vanha kyseinen pukki on?

Paras aika tarkkailla kaurisuroksia ja niiden reviirejä on keväällä, kun pukit kulkevat säännöllisesti ympäri reviiriään ja ottavat yhteen naapuripukkien kanssa. Alkukeväästä nähdään usein myös edellisenä vuonna syntyneitä ylivuotisia pukkeja, jotka saattavat viipyä alueella hetken ennen kuin ne ajetaan pois hakemaan omia reviirejään.

Paikallisen metsäkaurispopulaation aktiivinen tarkkailu antaa metsästäjälle parhaan kuvan kauriskannasta ja sen rakenteesta, ja kertoo myös alueen pukeista. Havaintoihin perustuva tieto mahdollistaa perustellut päätökset ja auttaa murtamaan myyttejä.