Metsästys teki tilaa naalille
Naalien onnistui pesiä Enontekiön tuntureilla, ensimmäistä kertaa Suomessa yli 25 vuoteen. Ketunmetsästyksellä ja lisäruokinnalla on onnistumisessa osansa.
Naalia eli napakettua tavataan pohjoisilla napa-alueilla, mutta Pohjois-Suomessa se on hyvin harvinainen näky. Pitkäjänteisen suojelutyön tuloksena yhteen pesimäluolaan syntyi tänä vuonna kolme naalinpentua.
Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila on vastannut naalien suojelusta jo 20 vuotta. Vuoden 2021 ensimmäisessä Metsästäjä-lehdessä Ollila arveli, että pesintä onnistuisi Suomessa muutaman vuoden sisällä.
– Työ on tuottanut tuloksia. Kun tiedon asiasta sain, niin kyllä aamukahvi maistui paljon paremmalta kuin pitkään aikaan, hän toteaa vaatimattomasti.
Naalien liikkeistä saadaan tietoa pesistä kerättävillä DNA-näytteillä.
Naapurimaissa naalikanta vahvistunut
Pesintä on ennen kaikkea seurausta naalikannan vahvistumisesta Ruotsissa ja Norjassa, josta naaleja vaeltaa Suomeen. Norjalaiset ovat viime vuosina vapauttaneet tarhassa syntyneitä naaleja luontoon. Pohjoismaissa naalikanta on noin 450 yksilöä.
Merkitystä on myös lisäruokinnalla ja ketunmetsästyksellä, joilla tuetaan lajin esiintymistä Suomessa. Kettu on naalille vaikea vastus. Se syö samoja ravintokohteita, käyttää samoja pesäpaikkoja ja voi jopa tappaa naalin. Järjestelmällinen ketunmetsästys onkin kriittistä naalin suojelulle.
– Yleensä ketun pyynnin tehostamisella muuallakin kuin tunturialueella on iso vaikutus. Se vähentää tunturiin nousevia kettuja, Ollila sanoo.
Ollila uskoo, että Suomen naalikanta tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan.
Kuuntele Tuomo Ollilan haastattelu Sorkkia ja sarvia -podcastin naali-jaksosta ja lue ketunpyynnistä tunturissa.
