Marskin metsästysmaja
– kahdesti rakennettu

Jatkosodan aikana, kesäkuussa 1942 marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim täytti 75 vuotta. Kenraali Erkki Raappana luki rintamajoukkojen onnittelut yhdessä alikersantti Tahvo Lahtisen ja korpraali Samuli Pääkkösen kanssa. He toivoivat, että ylipäällikkö ottaisi vastaan Lieksajärven rantaan rakennetun metsästysmajan.

Marski majalla

Lieksajärvi on upea erämaajärvi. Majan ympäriltä rauhoitettiin 10 000 hehtaaria, jossa sai metsästää vain erikoisluvalla.

Mannerheim pääsi tutustumaan majaan syyskuussa 1942. Tarkoitus oli, että marsalkka metsästäisi, mutta hän oli siihen liian väsynyt. Yksi metsästysposeerauskuva sentään otettiin.

Vaikka marski ei metsästänyt, hän ihastui komeaan rakennukseen ja viihtyi sen saunassa. Hän julkitoi ihastuksensa kiitostekstissään, jossa hän toivoi voivansa palata majalle syksymmällä. Sotatilanteen vuoksi tämä ei onnistunut.

Majan siirto

Sotatoimien jatkuessa alettiin pohtia, miten majan käy, jos neuvostojoukot saavat sen haltuunsa. Maja päätettiin purkaa ja siirtää Sisä-Suomeen. Uudeksi sijaintipaikaksi olivat ehdolla Keurusselän maisemat, Koitereen saari ja Puneliajärven rantaseutu Lopella.

Loppi vaikutti sopivimmalta paikalta, joten Mannerheim kävi katsastamassa sen. Maanviljelijä Kassari halusi lahjoittaa majalle neljä hehtaaria maata, mutta marsalkka halusi maksaa alueesta käypäisen hinnan. Alue ristittiin Sisulaksi.

Maja purettiin ja rakennustarpeet kuljetettiin Lopelle, jossa se koottiin alkuperäiseen asuunsa.

Mannerheim kävi majalla kahdeksisen kertaa, mutta ei jaksanut mittavammin metsästää.

Viimeisen kerran Mannerheim kävi metsästysmajallaan keväällä 1948.

Maja Metsästäjäliitolle

Marski oli tehnyt testamentin majan luovuttamisesta kenraalimajuri Erkki Raappanan valitsemalle järjestölle, jonka tuli käyttää majaa suomalaisten upseerien virkistykseksi.

Jatkossa Raappana toi esiin Suomen Yleisen Metsästäjäliiton (myöh. Suomen Metsästäjäliitto) ja liiton kunniapuheenjohtaja Mannerheim lahjoitti majan Metsästäjäliitolle, jonka hallituksen jäsen Raappana oli.

Majanomistamisen ongelmat

Lahjoitus otettiin liitossa kiitollisena vastaan, mutta majan käyttö pohditutti. Liiton hallitus päätti, että majan yhteyteen luodaan riistanhoidollinen mallialue ja perustetaan riistanhoitajakoulu. Toimintaa varten perustettiin itsenäisesti toimiva Sisula-säätiö. Käytännössä säätiön toiminta jäi liiton hoidettavaksi.

Alueen käytön innokkain suunnittelija oli Metsästäjäliiton hallituksen jäsen everstiluutnantti S.O. Lindgren. Hän vuokrasi lähialueilta metsästyksen ja riistanhoidon käyttöön 10 000 hehtaaria. Maja-alueen ylläpitokustannukset herättivät huolta, mutta tulisieluinen Lindgren ajoi mallialueasiaa pitkään talttumattomalla innolla.

Viimein myönnettiin, että suunnitelmat eivät toteudu. Metsästysvuokrat, rakennusten huolto, kiinteistöverot, palkat ja edustuskulut rokottivat budjettia liikaa.

Lahjoitus- ja myyntisuunnitelmia

Säätiön hallitus päätti siirtää majan Seurasaareen ulkoilumuseoon. Neuvottelut eivät onnistuneet. Seuraavaksi neuvoteltiin Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan kanssa. Se oli kiinnostunut asiasta, kuten myös Suomen Reserviläisliitto. Oikeusministeriö kuitenkin ilmoitti, että lahjoittaminen on mahdollista vain, jos säätiö lakkautetaan, koska säätiön tarkoitusperiä ei voida toteuttaa.

Muutamien lisäkommervenkkien jälkeen maa- ja metsätalousministeriön Tauno V. Mäki kirjoitti todistuksen, jonka mukaan majan ympäristö on niin karu, ettei riista tule siellä viihtymään. Sisula-Säätiön lakkautettiin helmikuussa 1958. Säätiön omaisuus siirrettiin Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja -yhdistykselle, jonka jäseniä ovat upseerijärjestöt.

Maja nykyisin

Lopella sijaitseva Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja eli Marskin maja on nykyisin suosittu vierailukohde. Sen tuntumaan on rakennettu ravintola, jonka ruokalistalla on marskin mieliaterioita. Mieliin jäävä käyntikohde on myös sauna, joka lämmitetään tilauksesta. Maja on avoinna kesäkuun alusta elokuun puoleenväliin ja tilauksesta muulloinkin.