Tutkapanta parantaa hirvikoiran turvallisuutta. Esimerkiksi autotielle suuntaaminen voidaan nähdä ajoissa ja tilanteeseen reagoida.
Nuorten toimitus

Metsästys ennen ja nyt

Ajan saatossa metsästys ja metsästysvälineet ovat muuttuneet paljon, eikä aina edes tule ajatelleeksi, kuinka erilaista elämä on aikoinaan ollut.

Teksti ja kuvat Karlo Ruotsalainen

Julkaistu9.11.2021

Nykyajan metsästys on monilta osin hyvin erilaista kuin ennen. Teknologian käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä, ja tämä muutos on purrut myös metsästykseen. Haastattelin erästä 1930-luvulla syntynyttä tuttavaani metsästyksen muutoksista vuosikymmenten aikana. Pitkänlinjan eränkävijä Itä-Suomesta halusi pysyä lehtijutussa nimettömänä.

Teknologia kehittyy

Nykyään lähes aina metsästyskoiralla on kaulassaan tutkapanta, jos se työskentelee vähänkään etäämpänä omistajastaan. Tämä on osaltaan hyvä asia, sillä se lisää turvallisuutta koiralle. Tuttavani mielestä tutkapannat tekevät varsinkin hirvijahdissa metsästyksestä liian helppoa ja vähentävät maastossa kulkemista, joka on metsästyksen ydin. Hän on kuitenkin koiranomistajana myönteinen tutkapantoja kohtaan koiran turvallisuuden näkökulmasta.

Minulle ei ollut tullut myöskään edes mieleen, ettei ennen ollut esimerkiksi pakastimia lihoille. Tajusin asian vasta, kun tuttavani kertoi, miten heidän perheessään lihat pidettiin kylminä laittamalla ne puisiin saaveihin jääkuutioiden välissä. Tämä on aika erilaista verrattuna siihen, että nykyään itse vien vain lihat vakumoituina pakastimeen. Myös lihan matka pakastimeeni on ollut hyvin erilainen.

Nykyään hirvipassissa on helppoa seurata reaaliajassa koiran työskentelyä. Paikan lisäksi ohjelma kertoo esimerkiksi nopeuden, haukkutiheyden ja etäisyyden. Koiran seuraaminen tuo jännitystä passiin, mutta liiallisesta puhelimen tuijotuksesta voi helposti seurata ampumatilanteen menetys.

Kaaveet tehtiin itse

Tuttavani kertoi, kuinka hän oli nuorena aamuisin ennen päivän kirkastumista käynyt kiipeämässä jäisiin koivuihin ja vienyt niihin teerenkuvia. Kaaveet olivat itse tehtyjä. Kuulemma esimerkiksi mustista housuista sai tehtyä hyviä kaaveita leikkaamalla niistä teeren sivuprofiilin muotoiset palaset ja ompelemalla ne yhteen. Pyrstö saatettiin tehdä jo ammuttujen teerten höyhenistä ja silmäkulman punaiset heltat punaisella maalilla. Tällä tavoin saatiin kuulemma lintuja erittäin hyvin jo muutamalla kuvalla.

Nykyään kuvia voidaan tehdä hyvin samanlaisella periaatteella, mutta samettiteeriä on saatavilla myös valmiina kaupoissa. Ainakin omasta mielestäni teerijahti tällä tavoin on erityisen mukava pyyntimuoto. Ja saalistakin voi usein saada hyvältä paikalta.

Reikäraudat muutoksessa

Tärkeimpiin metsästysvälineisiin kuuluvat aseet eivät ole välttyneet muutoksilta. Tällä kertaa vertailukohtana toimii tuttavani kokemukset 1900-luvun puolivälin tienoilta. Hänen ensimmäinen aseensa oli suustaladattava kivääri avotähtäimillä. Luodit siihen tehtiin itse. Ensimmäisen haulikkonsa hän sai 15-vuotiaana. Se oli yksipiipuinen Husqvarna, jolla pystyi kuulemma ampumaan jopa 60 metriin. Tähänkin patruunat joutui tekemään itse.

Oman kiväärini tukki on muovia, päällä on kiikaritähtäin ja luoteja en joudu tökkimään piippuun yläkautta, sen kuin vain teen pienen latausliikkeen. Ensimmäinen haulikkoni ei sentään ollut ihan niin nykyaikainen, vaan 90-luvulta. Ero aseiden välillä on joka tapauksessa suuri. Lisäksi saan ostettua patruunat kaupasta ihan valmiina.

Itselläni on käytössä hieman erilaiset välineet teerijahdissa kuin tuttavallani aikoinaan.

Arvostus luontoa kohtaan

Tuttavani halusi vielä antaa kaikille metsästäjille muistutuksen:

–Suomen luonto on arvokas ja minun mielestäni meidän pitäisi rakastaa tätä omaa isänmaatamme ja omaa luontoamme ja elää sillä tavalla, että suhtautuisimme lämpimillä ajatuksilla luonnon eläimiin ja metsästetään niitä oikeilla menetelmillä, silloin luonto voi palkita meitä, tuttavani sanoi.

Se kaikkien tulisikin pitää mielessä.