Lyijyttömät luodit -mitä kannattaa huomioida?
Mitä kannattaa huomioida?
On jopa pelätty, että mahdollisen lyijykiellon seurauksena kaikki kiväärit menisivät uusiksi. Tilanne ei onneksi ole lainkaan näin vaikea.
Metsästyslaki sallii nykyisin lyijyttömälle luodille kevyemmän painon kuin lyijyä sisältävälle. Tämä on järkevää, koska kupariluodit eivät juurikaan menetä painoaan, lyhyempi luoti vakautuu loivemmassa rihlauksessa ja myös lähtönopeutta voidaan hieman nostaa ja näin parantaa luodin toimintavarmuutta. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää, jos vastaan tulee seuraavaksi kerrottuja ongelmia.
Käytä kevyempää luotia
Monet lyijyttömät luodit pyritään tekemään erityisen hyviksi ballistiikaltaan, jotta ne säilyttäisivät nopeutensa mahdollisimman kauas. Jos luoti on lisäksi raskas (samanpainoinen kuin lyijyä sisältävien luotien kanssa on totuttu), materiaalin keveyden vuoksi luoti on huomattavan pitkä.
Tämä aiheuttaa usein marginaalisen vakautumisen tavanomaisessa rihlauksessa, jolloin luoti on epävakaa heti piipusta poistuttuaan. Tarkkuus voi olla kohtuullisen hyvä 75 metriin, joskus pidemmällekin, mutta luoti ei toimikaan suunnitellulla tavalla osuessaan kohteeseen. Jos tällainen luoti osuu hieman kyljittäin, se ei välttämättä aukea lainkaan, vaan kaatuu. Kaatunut luoti tekee kyllä pahaa tuhoa pehmytkudoksessa, mutta vastaavasti se menettää läpäisytehon ja pahimmillaan luoti jää luuhun päätymättä lainkaan tappavalle alueelle.
Toinen mahdollinen ongelmakohta on tällaisen raskaan ja pitkänhuiskean lyijyttömän luodin aukeaminen. Mikäli luoti ei välittömästi osuessaan ala avautua, menettää se helposti vakautensa, koska luoti jää peräpainoiseksi. Nopea hidastuminen aiheuttaa luodin peräosan työntymisen kevyemmän kärjen ohi ja ollaan samassa tilanteessa kuin edellä.
Vanhat kaliiperit ja lyijytön luoti
Vanhoista sotilaskaliiperisista tai niihin pohjautuvista aseista 7,62, 8 milliset ja myös 6,5 mm toimivat lyijyttömilläkin luodeilla, varsinkin alkuperäisillä jyrkillä sotilasrihlauksilla.
Ehkä eniten muutoksesta kärsivät 9,3×57 ja 9,3x53R, koska niihin ei valmisteta montaakaan alle 16 gramman lyijytöntä vaihtoehtoa. Jo 16 g lyijytön luoti on niin pitkä, että ruutitila jää liian pieneksi riittävään nopeuteen. 7×57 pärjää tavallisesti hyvin alkuperäisellä sotilaskiväärin nousulla, mutta vastaavan tehoinen 7×54 on ongelmallisempi, koska tämän kaliiperin aseet on tavallisimmin porattu ja samalla rihlattu joskus hyvinkin loiviksi.
Uusi ase vai piipun vaihto?
Useimmissa tapauksissa aseen vaihto ei ole lainkaan välttämätöntä.
Mikäli oma ase ei toimi luotettavasti lyijyttömillä, on myös mahdollista vaihtaa pelkkä piippu jyrkempirihlaiseen. Työn hintaa kannattaa tiedustella asesepältä, piippujen hinnat vaihtelevat luokassa 150–600 euroa.
Enemmän hyvää kuin huonoa
Perinteinen lyijyluoti läpäisee parhaiten noin 650 m/s osumanopeudella, koska laajeneminen jää maltilliseksi. Osumanopeuden lisääminen avaa lyijyluotia enemmän, jolloin sen läpäisy pienenee.
Lyijyttömien messinki- ja kupariluotien läpäisy puolestaan paranee nopeuden noustessa, vaikka luoti muotoutuisi enemmän.
Minkä tahansa luodin haavakanava alkaa oleellisesti suurentua, kun osumanopeus ylittää 750 m/s. Yli 800 m/s nopeuksilla lihahävikin riski kasvaa, luotityypistä riippumatta.
Parhaimmin nykyiset lyijyttömät luodit toimivat lähimatkoilla (alle 150 metriä). Varsinaisista pitkän matkan luodeista ei ainakaan vielä ole kyse, joidenkin valmistajien kehumista ”Long Range” -ominaisuuksista huolimatta.
Mikäli rihlannousu on kunnossa käytettyyn luotiin nähden, toiminta lähimatkoille on selkeästi lyijyluotia parempi. Lihan pilaantuminen on vähäisempää, eikä luuosumasta tule samanlaista sirpalemäärää kuin lyijyllä. Myöskään luodin rikkoutuminen ei tuota yhtä paljon sirpaleita lihan sekaan.
Mahdollisissa risuosumissa kupari/messinkiluodin paino säilyy yleensä ennallaan, mutta sivusiirtymä voi olla hyvinkin suuri, erityisesti mikäli vakautuminen on ollut marginaalista.
Kaiken kaikkiaan edut ovat suurempia kuin haitat, joten mikään ei estä lyijyttömiin siirtymistä jo ennen mahdollista pakkoa. Kunhan vain aseen rihlannousu ja luodin paino kohtaavat.
Lue lisää: Oman kiväärin ja lyijyttömän luodin yhteensopivuus (Metsastajalehti.fi)
.308 Win ja .30-06
Aikoinaan vakiorihlannousu oli .308:ssa pääsääntöisesti 1–12″ ja .30-06:ssa 1–10″, mutta nykyisin useimmat aseenvalmistajat ovat päätyneet kompromissinousuun eli molemmissa se on luokkaa 1–11″. Tämä on laajentanut .308:n käyttöaluetta ja vastaavasti kaventanut .30–06:n potentiaalia.
Kupariluodeille sopivat rihlannousut .30 kaliiperissa ovat:
- 11,7 g (180 gr) painavat: vähintään 1–10″, mieluummin 1–9″
- 10,9 g (168 gr) painavat: vähintään 1–11″, mieluummin 1–10″
- 9,7 g (150 gr) painavat: 1–12″
Mikä ihmeen rihlannousu?
Rihlannousut ilmaistaan tuumina. Esimerkiksi 1–10″ tarkoittaa, että piipun rihlaus tekee yhden täyden kierroksen 10 tuuman (25,4 cm) matkalla. Loivemmassa 1–12″ nousussa kierrokseen vaaditaan vastaavasti 12 tuumaa (30,5 cm). Jyrkempi rihlannousu saa luodin pyörimään nopeammin akselinsa ympäri. Mitä painavampi (=pidempi) luoti, sitä suuremman pyörimisnopeuden se vaatii vakautuakseen.