Kuuntelua metsässä

Esimerkiksi lintujen käyttäytymisestä voi arvioida, missä toinen metsästäjä kulkee. Varoittavatko ja nousevatko varikset lentoon tietyltä alueelta ilman näkyvää syytä? Havainnoista ei voi varmuudella tietää missä toinen metsästäjä liikkuu, mutta jos kuitenkin on aavistus menosuunnasta ja sieltä kuuluu selittämättömiä varoitusääniä, saadaan jonkinlainen kuva siitä, kuinka pitkälle toinen on päässyt. Jos kuulee eron variksen ihmistä tarkoittavassa varoitusäänessä ja muu vaara -varoitusäänessä, pystyy sulkemaan pois muita varoitusääniä laukaisevia tekijöitä.

Toinen tapa on kuunnella maastoa. Ihminen on suhteellisen kömpelö, ja aiheuttaa paljon ääntä sammaleessakin. Sorkkaeläimet eivät ravatessaan tai juostessaan voi välttää pientä ääntä kalliolla, jolla pienriista taas osaa liikkua kovassakin vauhdissa hiljaa. Esimerkiksi jäniksen juoksu ei aiheuta paljoa ääntä edes kalliolla. Sen kynnet voi jossakin tilanteessa kuulla, mutta yleensä eniten ääntä tulee aluskasvillisuudesta. Jos on hyvä kuulo, pystyy kuulemaan nurmen ja pienten oksien väistyvän. 

Aktiivisilla kuulosuojaimilla pystyy myös kuulemaan paremmin, eikä ammunnasta tuleva melu vahingoita korvia. Suojaa siis kuulosi niin radalla kuin metsässä!

Haukun tulkitseminen

Oman koiran haukusta oppii tulkitsemaan, kuinka tuore ajettava jälki on. Jäniksen ”perslähtö” aiheuttaa yleensä kovan ja tiheän haukun, koska koira on lähellä jänistä ja näkee sen ajaessaan. Haukusta ei aina pysty sanomaan, missä yksi haukku loppuu ja toinen alkaa (”HAUHAUHAUHAU…”). 

Herättelyhaukku on hiljaisempi kuin varsinainen ajo, mutta yleensä sen kuitenkin kuulee. Herättelyhaukussa koira on saanut vainun, mutta ei ole vielä löytänyt selkeää seurattavaa jälkeä. Omien koirieni herättelyhaukun ääni on ollut korkeimmillaan keskellä (”hAu—hAu—hAu..”) ja sarjassa kuuluvat yksittäiset haukut. 

Mikäli koira löytää selkeän jäljen, vaihtuu herättelyhaukku pikkuhiljaa ajohaukuksi (”HAu-HAu-Hau..”), josta kuulee, missä koira liikkuu ja ajaako se ympyrää tai suoraviivaisesti. Se auttaa rajaamaan, mikä riistaeläin on kyseessä. Esimerkiksi metsäjänis juoksee usein lenkkiä kun taas rusakko juoksee suoraviivaisemmin. Ajon loppuessa yhtäkkisesti on mahdollista, varsinkin saaristossa, että eläin on lähtenyt uimaan. Tällöin koira yleensä etsii uuden jäljen ja jatkaa. 

Mikäli koira hukkaa jäljen, haukku yleensä laantuu (”Hau-Hau—Hau—-hAu”). Tämä on yleistä varsinkin nuorilla koirilla, mutta koiratkin oppivat harjoituksen kautta. Kun koira löytää jäljen, se jatkaa ajoa. 

Eri vaiheiden pituus vaihtelee, mutta juuri oman koiran haukkujen tunteminen auttaa metsästyksessä, sillä koiran kanssa metsästys on tiimityöskentelyä. Molemmilla on sama tavoite; saada jotakin kotiin vietäväksi. 

Millä tavoin tulkitset oman koirasi haukkua ja liikkeitä ajossa? Kerro kommenteissa! 

Mattsson kirjoitti nuorten toimitukseen viimeistä kertaa. Toimitus kiittää
Elisabethia ja toivottaa hänelle menestystä elämään ja eräpolulle!