Hyvä metsästys on toimivaa yhteistyötä. Koirat ja niiden kouluttajat nauttivat tuloksista ja hyvästä saaliista yhdessä. Sen tietävät Heli Niemi-Vasenius ja Sami Vasenius sekä ajokoirat Joiku ja Oku.
Koiran kanssa

Koulutuksella supikoiran superpyytäjäksi

Supikoiria piisaa lähiluonnossa kiusaksi asti. Metsästävä pariskunta kertoo hävittävänsä niitä parisataa vuodessa, mutta aina niitä vain jostain tulee lisää. Koirista on iso apu, kun monimuotoisuudesta halutaan pitää huolta ja metsiin varmistetaan elintilaa riistalle.

teksti Hia Sjöblom kuvat Hia Sjöblom ja Sami Vasenius

Julkaistu16.7.2020

Koira on ehdoton vieraspetopyynnissä, kiskolainen metsästäjä Heli Niemi-Vasenius kehuu. Hän taputtaa kolmevuotiasta suomenajokoiraansa Joikua, joka tutisee intoa. Sen tekee mieli metsään, juoksemaan, liikkumaan, haukkumaan ja haistelemaan.

Jospa pellontakaisen metsän reunasta löytyisi ensimmäiset supikoiran jäljet: Liikkeelle pitäisi päästä, mutta emäntä sanelee tahdin. Koiran on se opittava, jotta voi olla mukana tulevilla metsästysretkillä.

Vähintään yhtä pakahtumaisillaan on runsaan vuoden ikäinen amerikankettukoira Oku. Vaikka Oku ja Joiku ovat eri rotua, niiden luonteet ovat samankaltaiset.

Isäntä Sami Vasenius hymyilee nuoren koiran innokkuudelle.

– Oku haettiin Juha Mäkimartin kennelistä Keminmaalta. Mäkimartti on tehnyt lujasti töitä pohjoismaisessa supikoiran torjuntahankkeessa Lapin metsästysmailla.

Sinnikäs pintapyynti johdatti metsästäjät supien pesälle. Kiitos kuuluu ajokoira Okulle.

Sinnikästä kouluttamista

Kiskolaisella taukonuotiolla nauru maistuu, kun päästään koiratarinoihin.

– Innokas nuori Oku haistoi ensimmäisen supikoiransa lähipellon reunalta. Se ryntäsi hajun perään. Hetken kuluttua kuului omituista murinaa ja kiukkuisen supin kovaa ärhentelyä. Supi oli puikahtanut vanhan pumppukopin alle suojaan. Oku kiersi koppia ulvoen ja haukkuen. Se yritti väkisin päästä kaivautumaan samaan koppiin, Sami Vasenius kertoo.

– Piti hälyttää vaimo aseineen apuun, hän nauraa ja sanoo, että siitä kerrasta on otettu jo reippaita edistysaskeleita.

Suomenajokoiraa kuvaillaan peräänantamattomaksi kansallisaarteeksi. Amerikankettukoiran vahvuus on nopeus.

– Sen vauhti ylittää helposti 30 km/h, Vasenius vahvistaa ja naurahtaa, että etenkään nuorella koiralla vauhti ja järki eivät aina toimi samaan tahtiin.

Siksi tarvitaan sinnikästä kouluttamista.

Metsästys ja riistanhoito elämäntapana

Koiriin, luontoon ja metsästykseen pureutunut pariskunta elää ja metsästää Kiskossa parinkymmenen kilometrin päässä Salon keskustasta.

– Metsästys ja riistanhoito ovat meillä elämäntapa. Kodin sisätilojen ajoittainen kaaos ja menemisen vauhti kuuluvat siihen. Ulkoilu ja liikunta tulevat kaupanpäällisinä. Mitä ihminen tekisi ilman metsästystä? Miten kukaan saa aikansa kulumaan tornitaloissa?

Heli Niemi-Vasenius korostaa, että vaikka vieraspedot ovat nyt lainsuojattomia eikä pyyntikautta ole rajoitettu, niillekin annetaan pesimärauha.

– Käytännössä se tarkoittaa, että metsästyskausi on meillä käynnissä elokuusta toukokuun alkuun. Se on inhimillistä, hän toteaa.

Yhteinen koirainnostus

Koirat kuuluvat tähän metsästävään perheeseen. Erilaisuudelle annetaan tilaa. Vaikka suurin osa koirista on mukana metsästyksessä innoissaan, ei se kaikilta täysin luonnistu. Heli Niemi-Vasenius kertoo patterdalenterrieristä, joka juoksenteli mielellään ja oli ajossa mukana.

– Luoliin se ei kuitenkaan halunnut mennä ja se muuttuikin sitten kainalokaverikoiraksi, hän sanoo huvittuneena.

Pihalla haukkuvat ajokoirien lisäksi karkeakarvaiset kettuterrierit, joita Niemi-Vasenius kasvattaa Miiluniemen kennelissään sekä muutama patterdalenterrieri ja norjanharmaahirvikoira.

– Luoksetulo-harjoituksia täytyy tehdä runsaasti, jotta metsästä lähtö sujuu ilman ongelmia. Joiku on jo kolmivuotias ja vieläkin se joskus innostuu kesken supiretken lähtemään sorkkaeläimen perään. Koira pitää saada ymmärtämään, mitä sen odotetaan ajavan, hän sanoo.

Koiran tulee lisäksi luottaa isäntäänsä tai emäntäänsä.

– Minulla oli pitkään metsästyskaverina itäsiperianlaika. Se oli tehokas ja hyvä. Vieläkin on sitä ikävä, kun olen metsällä, Sami Vasenius toteaa. Hän on päättänyt, että nuoresta Okusta tulee vähintään yhtä hyvä.

– Kun ajava koira pysähtyy, on metsästäjän vuoro löytää se ja mennä lopettamaan saalis, Sami Vasenius sanoo ja vakuuttaa liikuntaa tulevan taatusti tarpeeksi, kun metsästää koiran kanssa.

Väsymätöntä ja määrätietoista kouluttamista ja harjoittelua tarvitaan, jotta hommat sujuvat. Ajokoira kertoo haukunnalla löydöstään ja johdattaa metsästäjän apajille.

Luonnon- ja riistanhoitosäätiö vahvasti mukana vieraspetojen torjunnassa

Luonnon- ja riistanhoitosäätiön toimitusjohtaja Kim Jaatinen koirineen on tuttu näky etenkin saaristossa supikoira- ja minkkijahdissa. Hän kannustaa metsästäjiä hankkimaan ja kouluttamaan vieraspetopyyntiin sopivia koiria.

– Se on todella toimivaa luonnonhoitoa, joka kantaa tulevaisuuteen. Vieraspedot ovat ympäristöongelma. Ne saalistavat samoja eläimiä kuin kotoperäiset petomme. Tämä yhdistetty saalistuspaine on monelle lajille liikaa. Etenkin maassa pesivät linnut ovat vaarassa, Jaatinen toteaa.

Lisää samasta aiheesta

Juha Hirvi, 1970-luvun metsästäjä

”Metsällä ei ikinä ole kahta samanlaista tilannetta”

9.5.2021
Metsästysmatkalla Suomessa

Länsi-Suomi

8.5.2021
Ruoka

Kaurispukkiaika

7.5.2021