Kärpän peura

Hirvijahti oli käynnissä marraskuussa 1980-luvulla kun kävelin autolta noin 500 metriä passipaikalle. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja lähestyessäni passipaikkaani huomasin polulla tuoreet peuranjäljet. Koska meillä oli lupa ampua myös peuroja, pudotin kiväärin olalta käsien varaan ja aloin kävellä hyvin varovaisesti.

Kohta huomasin naaraspeuran noin 50 metrin päässä passipaikkani vieressä. Kohotin aseen hyvin hitaasti ja heti kun ristikko oli peuran lavassa painoin liipaisinta. Peura putosi paikalleen. Menin nopeasti kaadolle ja pistin sen.

Pistämisen jälkeen siirryin noin viiden metrin päähän peurasta ja istahdin reppujakkaralle odottelemaan hirvenajon aloitusta. Metsä oli täysin hiljainen ja tuuleton.

Hetken kuluttua kuulin etumaastosta pientä rapinaa ja ihmettelin että mikähän sen aiheuttaa. Rapina voimistui ja tuli lähemmäksi. Sitten varvikossa vilahti jokin eläin. Sieltähän tuli kärppä metsämyyrä suussa ja suoraan kohti kaadettua peuraa.

Kun se tuli peuran viereen, pudotti se myyrän suustaan ja hyppäsi peuran päälle. Se oli yhtäkkiä kuin sähköiskun saanut ja hyppeli peuran päällä edestakaisin käyden haistelemassa kuulan reikää lavassa ja pistojälkeä kaulassa. Kärppä oli niin touhussa, ettei se huomannut lähellä istuvaa passimiestä ollenkaan.

Lopulta se ilmeisesti totesi, että vähän liian iso saalis pois vietäväksi ja hyppäsi peuran päältä takaisin maahan, otti myyrän taas suuhunsa ja jatkoi matkaansa.

Olin koko syksyn kantanut järjestelmäkameraa kaulallani ja saanut monia kuvia metsästyksestä ja riistasta. Mutta nyt kamera oli jäänyt auton etuistuimelle. Kyllä harmitti. Nyt olisin saanut koko metsästysurani harvinaisimman kuvan.

Paljon olen kuvia ottanut sen jälkeen, mutta koskaan ei ole sattunut kohdalle saman veroista tilannetta.