Fasaanista on moneksi
Fasaania kasvatetaan ja metsästetään erityisesti eteläisemmässä Suomessa, mutta kasvattajia löytyy myös pohjoisempaa. Mihin kaikkeen fasaani lopulta soveltuukaan, ja minkälaisia pyynti- ja harrastusmuotoja fasaanin ympärille Suomessa on syntynyt?
Teertä suurempi fasaani on ulkomuodoltaan miellyttävä. Naaras on pröystäilemätön mutta kaunis, kukko koristeellisemman höyhenpeitteensä ja pitkän pyrstönsä kanssa hyvinkin huomionherättävä ilmestys. Fasaani on kiitollinen istutettava sen säilyttäessä hyvin sijaintinsa.
Moni lintukoiraharrastaja aloittaa uuden koiransa harjoittamisen helposti synnytettävillä ja toistettavilla riistatilanteilla. Fasaanin lisäsi vain harvan riistalinnun kanta on tarpeeksi tiheä, jotta se mahdollistaisi samanlaiset esimerkiksi seisovan tai karkottavan koiran harjoittelupuitteet. Fasaani myös tarjoaa haastetta eritasoisille koirille. Fasaanikana pitäytyy koiran seisonnassa helpommin, kun taas fasaanikukko luistaa kokemattoman koiran seisonnasta metsokukon lailla.
Fasaanikasvattajia löytyy erityisesti Suomen eteläiseltä puoliskolta monesta kunnasta mahdollistaen uuden seisovan lintukoiran kontrolloidun ensikosketuksen oikeaan riistatilanteeseen. Osa harrastajista ostaa fasaaneita myös kotitiluksilleen mahdollistaakseen koirilleen säännöllisen koulutuksen.
Peltoriistalintu
Seisovien lintukoirien omistajille peltoriistalla ja fasaanilla on erityinen merkitys. Esimerkiksi englantilainen kanakoirakulttuuri keskittyy ensisijaisesti peltoriistan, erityisesti fasaanin ja peltopyyn metsästykseen aukeilla alueilla. Sekä englantilaiset että mannermaiset kanakoirat ovat kehittyneet nopeiksi etenijöiksi ja kattamaan laakeita alueita järjestelmällisellä hakutyöllään ja erityisen tarkalla vainullaan.
Fasaani on, sekä paikallisesti luonnonvaraisena että istutuksin ylläpidettynä, nyky-Suomen pääasiallinen peltoriistalintu perinteisten peltolajien kuten peltopyyn taannuttua tai kadottua monelta alueelta viljelytapojen muututtua. Ilman fasaania perinteisen peltoriistaan keskittyvän kanakoirakulttuurin harjoittamiskeinot olisivat vähissä lukuun ottamatta Ylä-Lapin riekkoylänköjä.
Hyvällä porukalla aktiivista pyyntiä
Fasaani tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet ennen kaikkea sosiaaliseen ja aktiiviseen pyyntiin sopivan kokoisilla pienryhmillä sekä seisovilla, karkottavilla että haukkuvilla lintukoirilla. Tyypillinen jahtiporukka koostuu 3–6 metsästäjästä ja jahti etenee rauhallisesti riistatilanteesta toiseen joko ampumasektorit tilannekohtaisesti tarkasti jakaen tai ampumavuoroa vaihtaen. Fasaanin paikallisuudesta johtuen koirakot voivat edetä järjestelmällisesti sopivan kokoisia alueita ja jahti on helppo organisoida. Monelle metsästäjälle, kuten myös metsästyskoiralle, fasaani on oiva ensimmäinen riistatapahtuma ja saalislintu.
Suuret jahdit ja shooting
Moni on kuullut tarinoita suurista fasaanijahdeista joissa linnut ajetaan kohti ampujista koostuvaa ketjua, saaliit poimitaan erityisten poimijoiden toimesta, ja ampujat ovat parhaimmillaan keskittyneet vain ja ainoastaan ampumiseen, lataajien hoitaessa lataamisenkin. Jahtimuoto on vanha ja juontaa juurensa Englantiin, jossa kyseistä jahtimuotoa eli “shootingia” harrastettiin alkuun muun riistan kanssa, myöhemmin erityisesti fasaaneilla.
Tämäntyyppisiä fasaanijahteja järjestetään myös Suomessa suurempien fasaani- ja riistatilojen toimesta. Shooting on tilallisille usein elinkeino ja toimeentulon lähde ja sen yhdistyessä laadukkaaseen vieraiden kestitsemiseen ja seurusteluun, myös selkeästi sosiaalinen tapahtuma. Englannissa fasaanien kasvatusta ja ylläpitoa tehdään joidenkin lähteiden mukaan jopa 14 prosentilla metsäalueista, Suomessa laajassa mittakaavassa muutamalla isoimmalla tilalla.
Fasaanin elinolosuhteiden ylläpito – pienpetopyynti ja muut riistanhoidolliset toimenpiteet – tukevat myös muita riistalajeja, luonnon monimuotoisuutta ja tuovat elinkeinon lisäksi mukanaan muitakin välittömiä ja välillisiä positiivisia vaikutuksia. Lähtökohtaisesti fasaanit elävät alueilla kasvatusajan jälkeen vapaina luonnonmukaisissa olosuhteissa, erottaen sen selkeästi esimerkiksi puhtaasti ruoantuotantoon tarkoitetun siipikarjan kasvatuksesta.
Erinomainen, mutta huomiota vaativa ruokalintu
Fasaanilla on keskeinen osa monessa riistareseptissä, erityisesti englantilaisessa riistakeittiössä. Fasaanin liha on melko vaaleaa ja sen aromi hienovarainen. Ravintola Nokan keittiöpäällikkö Ari Ruohon mukaan fasaanin kanssa toimivat parhaiten hienot lehtimäiset yrtit kuten rakuuna, miedot riistaliemet tai kermalla loivennetut riistaiset kastikkeet, omena, päärynä ja yleisesti kevyemmät makumaailmat. Tärkeimpänä huomioitavana asiana Ari Rouho mainitsee fasaanin kypsennyksen – rintafileitä ei kannata kypsentää yli vaan ne tulee jättää mediumiksi – muuten makukokemus jää kuivaksi.
Karl Fazerin 1850-luvulla suomeen tuoma fasaani tarjoaa erinomaisen ja monipuolisen riistalinnun kotimaisen pelto- ja metsäkanariistamme lisäksi. Ilman fasaania moni metsästysmuotomme olisi nykytilannettaan köyhempi ja maaseutumme hiljaisempi.
Fasaanista on moneksi!
Pientenkin kasvattajien ilo
Fasaanin metsästys saattaa herättää vaihtelevia mielikuvia. Toisille fasaani edustaa herraskaista ja yltäkylläistä metsästyskulttuuria, toisille tärkeää koirapyynnin osaa. Fasaanin kasvatus, sekä aikuisten lintujen pito että munien haudotus, onnistuu tarvittaessa myös kotitoimin kanojen, kalkkunoiden tai viiriäisten tapaan. Fasaani tosin vaatii villinä lintuna hieman enemmän häkkitilaa ja varautumista esimerkiksi soidinajan kommervenkkeihin.
Parhaiten fasaani viihtyy kasvatusvaiheen jälkeen vapaana ja moni pienkasvattaja vapauttaakin fasaaneja lähiympäristöönsä säännöllisesti. Fasaanin elinedellytysten turvaamiseksi se kuitenkin vaatii sopivaa kasvillisuutta, suojapaikkoja petolinnuilta ja pienpetojen kannanhallintaa. Fasaanin kasvattajia on Ruokaviraston eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin mukaan Suomessa yli 300.
