Rikos ja rangaistus

Fasaanin loukuttaminen ja kanahaukan pyydystäminen
Rikosasia

Teksti Panu Hiidenmies

Julkaistu10.1.2022

Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies.


 

Syytteen mukaan kyseessä oli metsästysrikos (Rikoslaki 48 a luku 1§ ja Metsästyslaki 33 §), jossa metsästäjä oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttänyt kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää eli lintuverkkoa ja elävää eläintä (fasaani) houkuttimena.

Lisäksi metsästäjää syytettiin luonnonsuojelurikkomuksesta (luonnonsuojelulaki 58 §), koska hän oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta johtuen pyydystänyt verkkoloukkua käyttäen luonnonsuojelulaissa rauhoitetun kanahaukan.

Lisäksi syyttäjä vaati rikoksentekovälineinä käytettyjen pyyntivälineiden menettämistä valtiolle, kolmen vuoden metsästyskieltoa sekä kanahaukan arvon 757 euroa menettämistä valtiolle.

 


Metsästäjä vastaa

Metsästäjä vaati kaikkia syyttäjän vaatimuksia hylättäviksi.

Perusteluiden mukaan metsästäjä oli pyydystänyt vain omia tarhaamiaan fasaaneja, jotka olivat hänen kotieläimiään. Kyse ei näin ollen ollut metsästyslain 2 §:n mukaisista luonnonvaraisista riistaeläimistä, vaan tarhatuista kotieläimistä. Metsästäjän mukaan Pohjois-Savossa ei esiinny fasaaneja luonnonvaraisina.

Väitteeseen kielletystä pyyntimenetelmästä metsästäjä totesi käyttämänsä pyyntivälineen olleen iskuverkko, ei lintuverkko. Iskuverkkoa käyttävät muiden muassa lintujen rengastajat, koska sillä voidaan pyydystää lintuja vahingoittumattomina.

Elävän fasaanin käyttöä houkuttelutarkoituksessa metsästäjä perusteli muun muassa sillä, ettei kyseessä ollut vangittu luonnonvarainen eläin, vaan tarhattu kotieläin. Lisäksi hän totesi kyseessä olevan tavanomainen tarhaukseen liittyvä toimenpide, jolla houkutellaan tarhattuja lintuja takaisin tarhaan. Houkuttimena ollut lintu ja pyynnin kohteena olleet linnut eivät millään tavoin kärsineet tilanteessa.

Metsästäjän, joka toimi myös riista-alan yrittäjänä ja fasaanien tarhaajana, pihassa olleeseen iskuverkkoon oli jäänyt kanahaukka. Pyydys oli ollut täysin luvallinen ja metsästäjällä oli myös riistakeskuksen lupa fasaanien pyydystämiseen piha-alueella.

Metsästäjälle oli aiheutunut yhteensä lähes kolmen tuhannen euron vahingot saamatta jääneistä elinkeinotuloista, koska poliisi oli takavarikoinut häneltä ampuma-aseet, vaikka ne eivät millään tavalla liittyneet tapahtumiin.

 


Ratkaisu

Käräjäoikeus totesi metsästäjän syyllistyneen niihin tekoihin, joista hänelle vaadittiin rangaistusta.

Asiassa todettiin riidattomaksi se, että metsästäjä oli käyttänyt elävää fasaanin poikasta houkuttimena. Riidatonta oli myös, että pyydykseen oli mennyt kanahaukka.

Metsästäjä oli myöhemmin hakenut ja saanut Suomen riistakeskukselta asianmukaiset luvat fasaanien pyydystämiseen. Tekohetkellä lupia ei ollut olemassa.

Riitaista asiassa oli se, sovelletaanko tapaukseen metsästyslakia, koska metsästäjä oli pyydystänyt tarhaamiaan lintuja, jolloin hänen mukaansa kyse oli ollut kotieläimistä. Lisäksi arvioitavaksi tuli se, oliko kyse luontoon asetetusta pyydyksestä (eli metsästyksestä) ja oliko metsästäjän käyttämä iskuverkko metsästyslain 33 §:ssä tarkoitettu lintuverkko.

Käräjäoikeus totesi metsästäjän tahallaan ja ilman asianmukaista poikkeuslupaa käyttäneen metsästyslain 33 §:n mukaista lintuverkoksi luokiteltavaa iskuverkkoa ja elävää houkutinta. Käräjäoikeus myös totesi, ettei mahdollinen tietämättömyys lain sisällöstä vaikuttanut tahallisuusarviointiin, koska lähtökohtaisesti jokaisen (ilmeisesti metsästäjän) on tunnettava lain sisältö.

Kanahaukan joutumista metsästäjän iskuverkkoon käräjäoikeus ei pitänyt tahallisena. Sen sijaan pyydyksen jättämistä luontoon käräjäoikeus piti huolimattomana, koska muiden eläinten tarttuminen pyydykseen on ollut mahdollista ja metsästäjä on tällaisen riskin toiminnallaan sallinut.

 


Ei rangaistusta

Metsästäjää ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen, koska teot kokonaisuutena arvioiden olivat vähäisiä. Rangaistuksen tuomitseminen olisi myös ollut ilmeisen tarkoituksetonta. Lisäksi metsästäjä oli sittemmin korjannut toimintaansa lain edellyttämällä tavalla.

Vaadittu metsästyskielto ja iskuverkon menettämisvaatimus kaatuivat. Metsästäjä ei joutunut myöskään korvaamaan kanahaukan arvoa valtiolle, koska kanahaukka oli selvinnyt vahingoittumattomana rytäkästä.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden antama tuomio on lainvoimainen.