Päätöksenteko ei perustu mielipiteisiin
Riistakantojen sopivasta koosta on käyty tänä vuonna tavallistakin vilkkaampaa keskustelua. Olisi toivottavaa, että keskustelu perustuisi tosiasioihin, mutta usein mielipiteet tuntuvat hallitsevan keskustelua. Toisten mielestä eläimiä on vähän, kun toisille vähänkin on liikaa.
Olemme pitkään pyrkineet suuntamaan metsästystä lajeihin, joiden kannat kestävät tai kaipaavat leikkaamista. Jotta siinä onnistutaan, tarvitaan luotettava tieto eläinten määrästä ja kannankehityksestä. Tätä työtä – kannanarviointia – tehdään yhdessä. Metsästäjät ja muut luonnossa liikkujat keräävät havainnot, tutkijat jalostavat ne kanta-arvioiksi, joihin nojaten riistahallinto pyrkii mitoittamaan saalismäärät toivotun kehityksen mukaisiksi suosituksin tai pyyntiluvin. Tämän kaiken täytyy tapahtua tietenkin pykälien ja vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti.
Luotettava kannanarviointi olisi saatava toimimaan myös vallitsevassa hankalassa tilanteessa, jossa esimerkiksi suurpetolupia ei juurikaan ole pystytty myöntämään. Lupapäätökset eivät tulevaisuudessakaan voi perustua mielipiteisiin vaan tutkimustietoon. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta kanta-arviot saadaan pysymään luotettavina ja mahdollisesti myönnettävät luvat kestävät myös tarvittaessa oikeuskäsittelyn.
Havaintojen kirjaamisen tärkeyttä ei voi korostaa liiaksi, lajista riippumatta. Toivon että, niitä kirjattaisiin niin runsaasti, että saisimme entistä paremmin hallintaan esimerkiksi hirvieläinten kannan huiput ja laaksonpohjat. Mikäli pystyisimme ennustamaan milloin kannan kasvun tai vähenemisen kiihtyminen pysähtyy, voisimme yrittää paremmin ennakoida tarvittavia lupamääriä ja päätyä tasaisempiin kantoihin ilman suuria heilahteluita.
Mikäli emme saa riittävästi riistahavaintoja, kanta-arvioiden epävarmuus kasvaa ja riistakantojen hallinnassa onnistuminen ja tarvittavien lupien myöntäminen vaikeutuu edelleen.
