Arvion 95 prosenttia todennäköisyysväli on 100 000–114 000 yksilöä. Kanta on pienentynyt viime vuodesta noin 5 prosenttia.

− Kanta-arvio sovittaa yhteen eri aineistoissa nähtävän kehityksen. Saalis ja metsästäjien arviot viittaavat kannan pienenemiseen, mutta peurakolareiden määrä on pysynyt ennallaan, kertoo erikoistutkija Sami Aikio Lukesta. 

Valkohäntäpeurakanta arvioidaan vuosittain jahtikauden päätteeksi. Riistahallinnon monivuotisena tavoitteena on ollut kannan pienentäminen korkeasta tiheydestä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Vuoden 2021 huippulukemista on tultu alas noin 22 prosenttia.

Kannanarviointi perustuu kolme vuotta sitten käyttöön otettuun hirvitalousaluekohtaiseen malliin (HTA-malli), jonka lisäksi esitetään myös aiemmin käytössä olleen koko maan mallin tulokset (vanha malli). Mallit on määritelty saalis- ja havaintotietoja, metsästäjien arvioita, peurakolari- ja liikennetilastoja sekä ilveskannan arviota vastaaviksi. 

Alueelliset erot suuria

Valkohäntäpeurakanta on tiheimmillään (>30 yksilöä/1000 ha) Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Satakunnan eteläosien ja Länsi-Uudenmaan alueella. Kanta pieneni useimmilla hirvitalousalueilla, mutta Satakunnassa ja Uudellamaalla oli myös pienen kasvun alueita. 

Suhteelliset muutokset olivat suurimpia Rannikko-Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Metsästettävän kannan pohjoisraja kulkee Pyhäjoelta Oulujärven eteläpuolelle ja Pohjois-Karjalan rajalle. Valkohäntäpeuroja esiintyy myös tämän alueen ulkopuolella, mutta metsästyksen puuttuessa niistä ei kerry kannanarvioinnin edellyttämiä tietoja.

− Helsingin valkohäntäpeurat päätyivät saaristossa kaadettujen yksilöiden myötä nyt ensimmäistä kertaa kanta-arvion piiriin, Aikio kertoo. 

Vasatuotto ja metsästettävä kanta

Koko maan valkohäntäpeurakannassa on sataa aikuista kohden 56,0 vasaa (95 % todennäköisyysväli 54,3–57,8 vasaa). Aikuiskannan sukupuolijakauma oli 1,50 naarasta yhtä urosta kohden (95 % todennäköisyysväli 1,36–1,64 naarasta/uros). 

Tulevan syksyn metsästettävän kannan kooksi ennustetaan talvikannan koon ja rakenteen perusteella 143 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 124 000–163 000 yksilöä). Kannan säilyttäminen ennallaan edellyttäisi 36 000 yksilön saalista ja 90–95 % todennäköisyydellä tapahtuva leikkaaminen 52 000–57 000 yksilön saalismäärää. Päättyneen metsästyskauden saalis oli noin 48 000 yksilöä.

Kanta-arvio luettavissa (luke.fi).