Toiveissa sekametsäinen tulevaisuus

Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Esko Paananen peräänkuuluttaa blogissaan sekametsien kasvatuksen tärkeyttä. Hän näkee sekametsien kasvatuksen viisaana varautumisena tulevaan.

Kuva Asko Hämäläinen
Julkaistu20.1.2022

Suomen metsätalous nojaa vahvasti yhden puulajin tasaikäisiin metsäkuvioihin. Olisikin korkea aika panostaa sekametsien kasvatukseen, kirjoittaa erikoissuunnittelija Esko Paananen Sorkka-hankkeen blogissa.

Sekametsä on vähemmän altis vahingoille kuin yksipuulajinen metsä, koska vahingonaiheuttaja harvoin iskee kaikkiin puulajeihin. Tämä koskee niin myrskyä, hyönteisiä kuin hirveä. Ilmastonmuutoksen seurauksena varsinkin kuuseen kohdistuvien vahinkojen arvellaan lisääntyvän.

Aikamme toinen merkittävä uhka on luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Monimuotoisuuden kannalta sekametsä on yksipuulajista parempi. Nyt Suomen metsäpinta-alasta vain noin 14 prosenttia on sekametsiä.

– Metsätaloudessa asioita joudutaan katsomaan pitkällä tähtäimellä verrattuna moneen muuhun alaan. Tänään istutettavat puut ovat hakkuukoossa vuosikymmenien päästä. Kuka meistä osaa ennustaa, minkä puulajin kantohinta on silloin korkein? Tästäkin syystä sekametsän kasvattaminen on viisasta varautumista tulevaisuuteen. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin, Paananen pohtii.

Hirvi on merkittävä männyn ja koivun taimia vaurioittava eläin. Usein kuusen istutusta perustellaankin hirven muille puulajeille aiheuttamalla riskillä.

– Mikäli kuusta istutetaan liian karuille kohteille, jää sen kasvu ja tuotto kasvupaikalle paremmin sopivia puulajeja pienemmäksi. Tämä olisi syytä muistaa puulajivalintaa tehtäessä. Julkisessa keskustelussa asia näkyy usein unohtuvan ja toitotetaan vain, ettei muuta voi istuttaa hirvivahinkojen takia. Yksipuolinen keskustelu voi vaikuttaa myös metsänomistajien asenteisiin.

Sorkka-hankkeessa pilotoidaan Luonnonvarakeskuksen tuottamien vahinkoriskiaineistojen hyödyntämistä hirvieläinten verotussuunnittelussa ja metsätalouden päätöksenteossa.

Aineiston on tarkoitus näyttää, missä hirvieläinten aiheuttama riski taimille on pienin ja panostaa erityisesti siellä sekametsien, männyn ja koivun kasvatukseen. Vastaavasti taimikoiden suojaamistoimenpiteet voidaan kohdistaa korkeariskisimmille alueille.

– Taimien suojaamisen lisäksi on tärkeää, ettei alueelta tarpeettomasti vähennetä muuta taloudellisesti vähempiarvoista puustoa, jota hirvet voivat hyödyntää ravintonaan.

Vahinkoriskin ennustamisen työkaluja testataan myös hirvieläinten kantatavoitteiden asettamisessa ja verotussuunnittelussa.

– Periaatteena on, että korkeamman vahinkoriskin alueella hirvieläinkannat pyritään pitämään pienempänä, jotta merkittäviä metsävahinkoja syntyisi vähemmän. Vastaavasti vähäriskisillä alueilla kannat voivat olla suurempia, Paananen selventää.

Lue lisää hankkeesta Tapion verkkosivuilta. 

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit