Suomen riistakeskukseen on viime vuosina tullut tiedusteluja metsästäjien omaisilta ja esimerkiksi lakkautettujen koulujen täytettyjen eläinten kokoelmiin liittyen.

Tässä artikkelissa pyritään valottamaan asiaa metsästettävien lajien osalta. On hyvä huomioida, että trofeita eli metsästysmuistoja on voinut kertyä sekä kotimaan kamaralta että ulkomaille suuntautuneilta metsästysmatkoilta.

Kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia

Metsästystrofeisiin liittyvät menettelyt vaihtelevat lajeittain. Niihin vaikuttavat sekä kansallinen metsästyslainsäädäntö että kansainväliset sopimukset.

Kansainvälisellä tasolla uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa säädellään niin sanotulla CITES-sopimuksella (Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus). Se koskee myös useita kotimaisia riistalajeja, kuten karhua, ilvestä, sutta ja saukkoa.

Lajin lisäksi olisi tärkeää tietää, milloin ja mistä eläin on saatu saaliiksi. Ajankohta ja pyyntipaikka nimittäin määrittävät pyyntihetken lainsäädännön. Niin ikään tieto mahdollisesta pyynti- tai poikkeusluvasta sekä sen myöntäjästä on olennainen.

Tiedot talteen ja saataville

Lähtökohtaisesti metsästystrofeiden antaminen ilmaiseksi on sallittua. Vastaanottajan on kuitenkin tärkeää saada mahdollisimman tarkka tieto trofeen alkuperästä, koska jälkikäteen sen historian selvittäminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Metsästysmuistojen alkuperä kannattaakin selvittää hyvissä ajoin sen henkilön kanssa, jolla on niistä paras tieto. Trofeista olisi hyvä kerätä ja tallentaa kaikki tieto, mikä on löydettävissä. Joskus myös vanhat valokuvat voivat toimia dokumenttina trofeen alkuperästä.

Trofeiden antaminen

Kun metsästäjä tai perikunta haluaa luovuttaa trofeen vastikkeetta esimerkiksi lapsille, sukulaisille tai perikunnan ulkopuolelle, ei sille ole pääsääntöisesti estettä.

Poikkeuksena ovat kaikki rauhoitetut lajit, jotka eivät ole riistalajeja tai rauhoittamattomia lajeja. Esimerkiksi vanhat kanahaukkatrofeet, joiden luovuttamiseen ja paikasta toiseen siirtämiseen pitää olla Lupa- ja valvontaviraston (entinen ELY-keskus) lupa. Kanahaukka on nykyisin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, ja lisätietoja siihen liittyen voi kysyä Lupa- ja valvontavirastosta.

Vaikka useimpien riistalajien trofeiden luovuttamiselle ei ole estettä, on edellä mainituin perustein tärkeää tehdä luovutettavista trofeista vapaamuotoinen luovutusasiakirja. Siihen listataan trofeiden historiatiedot, ja luovuttaja ja vastaanottaja vahvistavat sen allekirjoituksin.

Luovutusasiakirja ei ole lakisääteinen dokumentti, mutta sen avulla vastaanottaja voi osoittaa hallussaan olevien metsästysmuistojen alkuperän ja omistuksen. Osa lajeista voi olla uhanalaisia ja ehkäpä niiden pyyntiin on myöhemmin tullut lakisääteisiä rajoituksia tai rauhoituksia, joista esimerkkinä punasotka.

Asiakirjan avulla trofeen uusi omistaja voi osoittaa, että eläin on pyydetty aikoinaan sen hetken lainsäädännön mukaisesti.

Tiedot paperille ja trofeen yhteyteen

Edellä kuvatut tiedot kaikista trofeista on siis hyvä koota yhteen ajoissa niiden historian parhaiten tuntevan henkilön kanssa. Jos trofee on jonkinlaisella alustalla, kannattaa tiedot kirjata myös alustan taakse tai miksipä ei etupuolellekin.

Kotimaiset, joita ei saa myydä

Suomen metsästyslainsäädäntö kieltää useiden riistalajien kaupan. Kielto koskee myös trofeita ja metsästysmuistoja.

Metsästysasetus 31 §: Suomessa metsästetyn kanadanhanhen, metsähanhen, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson, samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty.

Säädös siis kieltää lajien trofeiden, esimerkiksi täytetyn metson, myymisen tai kaupittelun. Tapauksia ilmenee silloin tällöin internetin kauppapaikoilla, mutta sivustojen ylläpitäjät tietävät nykyään varsin hyvin millaisia myynti-ilmoituksia kauppapaikoilla ei saa julkaista.

On syytä korostaa, että vaikka myynti on näiden lajien osalta kielletty, voi niitä luovuttaa vastikkeetta.

Suomalaiset CITES-lajit

CITES-sopimuksen piirissä olevien kotimaisten lajien osalta myyntilupaa (niin sanottua EU-todistusta) haetaan Suomen ympäristökeskukselta (Syke).

Hakemukseen on liitettävä trofeen alkuperästä kertovat dokumentit, joiden perusteella Syke voi arvioida ja varmistua trofeen lainmukaisuudesta. Esimerkkinä toimikoon täytetty ilves tai karhu, tai jokin niiden osa kuten talja tai kallo.

Kannanhoidollisen poikkeusluvan tai kiintiömetsästyksen nojalla saaliiksi saaduille CITES-lajeille voidaan myöntää Suomen riistakeskuksesta niin sanottu saalistodistus, jota Syke edellyttää myyntilupahakemuksen yhteydessä.

Saalistodistuksella riistakeskus todistaa, että riistaeläin on saatu saaliiksi Suomen metsästyslain nojalla toteutetussa pyynnissä. Se toimii dokumenttina trofeen alkuperästä, vaikka sitä ei olisikaan tarkoitus myydä.

Metsästäjä tai luvansaaja voi pyytää saalistodistuksen myös myöhemmin, jos tiedot kaadosta ovat löydettävissä.

Metsästysmatkojen muistot

Kun ulkomaan metsästysmatkalta tuotua trofeeta myydään, tulee tarkistaa, kuuluuko kyseinen laji CITES-sopimuksen piiriin. Jos laji on niin sanottu CITES-laji, kannattaa ottaa yhteyttä Syken CITES-toimistoon.

Kaikki ulkomailta tuodut trofeet eivät vaadi myyntilupaa, mutta asia on hyvä tarkistaa lajikohtaisesti. Esimerkkinä lajista, johon ei liity sääntelyä, on Afrikasta metsästetty impala ja monet muutkin antilooppilajit. Sääntelyä sen sijaan liittyy esimerkiksi Pohjois-Amerikassa metsästetyn mustakarhun trofeiden Suomeen tuontiin ja myymiseen.

Tiettyjä 1.6.2023 jälkeen metsästettyjä, tiukasti säänneltyjä lajeja ei voi enää lainkaan tuoda Suomeen. Niihin kuuluvat esimerkiksi norsu, leijona, sarvikuono ja ruskea- ja harmaakarhut, mutta myös muita lajeja. Aiemmin tuotujen, tiukasti suojeltujen lajien trofeiden myyminen on kielletty.

Hirvensarvet saa myydä

Myyntiin liittyen on lopuksi todettava, ettei kaikkien kotimaistenkaan riistalajien trofeiden myyminen ole kiellettyä. Esimerkkeinä niistä hirvensarvet, jalustalla oleva mäyrä tai hyllyn päältä tähyilevä täytetty näätä.

Ja kuten edellä on kerrottu, täytettyjen riistaeläinten luovuttaminen vastikkeetta on pääsääntöisesti sallittua, vaikka niiden myynti olisi kiellettyä tai luvanvaraista.