Lumijälkilaskentojen tulosraportti on julkaistu
Useiden pohjoisen havumetsävyöhykkeen riistanisäkkäiden kannat ovat taantuneet 35 vuoden seurantajakson aikana. Kantojen kehitystä seurataan lumijälkilaskennalla.
Luonnonvarakeskuksen koordinoima lumijälkilaskenta riista- ja peltokolmioilla on riistanisäkkäiden seurantaohjelma, jossa seurataan lajien kannankehityksiä ja levinneisyysmuutoksia. Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle, sekä pienille ja keskikokoisille näätäeläimille, lumijälkilaskenta on tärkein valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta.
Tarkasteltavista lajeista useat pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle tyypilliset riistanisäkkäät ovat taantuneet selvästi seurantajakson aikana. Metsäjäniksen ja ketun koko maan kannat ovat taantuneet noin puoleen, oravan ja lumikon kolmannekseen ja kärpän peräti kuudennekseen. Näädän kanta on pysynyt likimain ennallaan läpi tarkastelujakson, kun taas saukkokanta on kasvanut noin 40 prosenttia vuoteen 2005 mennessä ollen nyt vakaa. Rannikon peltomaisemissa viihtyvän rusakon kanta on yli kymmenkertaistunut tarkastelujakson aikana.
Metsäjäniksen taantuminen painottuu maan etelä- ja keskiosiin, kun taas lumikon ja kärpän taantumiset voimistuvat pohjoiseen mentäessä. Näätäkanta on seurantajakson aikana taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Rusakko runsastuu nopeammin idempänä.
Lyhyen aikavälin kannanvaihteluja aiheuttavat tyypillisesti muutokset ravintotilanteessa, kuten myyräkannoissa tai kuusen käpysadossa, mutta myös esimerkiksi taudit ja pedot voivat olla muutosten syinä.
Edeltävään vuoteen verrattuna metsäjäniksen ja oravan lumijälkien määrät ovat vähentyneet monissa osissa maata. Molemmilla lajeilla lumijälki-indeksit olivat 1–2 vuotta sitten normaalia suuremmat ja ovat nyt lähellä pitkäaikaisten trendien normaalitasoa. Myös lumikon kanta on taantunut viime vuoteen nähden, paikoin jyrkästikin, paitsi Lapissa, jossa kanta on kasvanut. Kärpän kannankehitys on samankaltainen, mutta muutokset vaihtelevat enemmän alueittain. Näädän lumijälkien määrät ovat kasvaneet viime talvesta lähes koko maassa, lukuun ottamatta muutamia maakuntia, ja ovat nyt keskiarvon yläpuolella.
Kaikilla tarkasteltavilla lajeilla lumijälki-indeksien keskimääräiset tasot eroavat pelto- ja riistakolmioiden välillä, usein huomattavastikin. Metsäjäniksen ja näädän lumijälki-indeksit ovat peltokolmioilla noin puolet siitä, mitä ne ovat riistakolmioilla. Sen sijaan orava, kettu, kärppä ja lumikko ovat noin kaksi kertaa runsaampia pelto- kuin riistakolmioilla, ja rusakon jälkimäärät ovat yli kymmenen kertaa suurempia. Myös saukon jälkiä on peltokolmioilla jonkin verran enemmän kuin riistakolmioilla.
Luonnonvarakeskuksen raportti luettavissa (jukuri.luke.fi).
Lumijälkikolmioiden laskijat ovat pääosin vapaaehtoisia metsästäjiä. Talven 2024 aikana laskettiin yhteensä 522 kolmiota, mikä on noin 30 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2023. Laskentaolosuhteiltaan talvi oli upottavan hangen vuoksi vaikea varsinkin Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
