Kevätpukkijahdissa valikointi ja valmistautuminen kannattaa
Kaurispukin keväinen metsästys on yleistynyt kauriskannan tihentyessä ja metsästystaitojen harjaantuessa. Keväinen pyynti kannattaa kohdentaa nuoriin ja erityisen vanhoihin yksilöihin. Miten se tapahtuu?
Kaurispukin keväinen metsästyskausi on lyhyt, ainoastaan kuukauden mittainen, mutta sijoittuu varsinkin Etelä-Suomessa mielenkiintoiseen aikaan. Alkukaudesta ruohikot ja heinikot ovat talven jäljiltä nuupallaan ja hyttysistä on harvoin vaivaa.
Kesäkuun koittaessa maisema on muuttunut, hyttyshattu tai hyttyskarkotin on vakiovaruste, eikä metsästysvaatetus vaadi kuin kolmanneksen syksyn vaatekerroksista. Lyhyestä kestostaan huolimatta kaurispukin keväinen metsästys tarjoaakin monenlaisia vaiheita ja muuttuvia olosuhteita.
Käyttäytyminen muuttuu kevään edetessä
Kaurispukki aloittaa lajityypillisen reviirikäyttäytymisensä jo hyvissä ajoin ennen kevään pyyntikauden alkamista. Talven aikana kasautuneet laumat hajoavat pukkien siirtyessä enemmän omille reviireilleen ja aloittaessa niiden merkitsemisen. Pukki hankaa sarvillaan reviirillään sijaitsevia ohuita, jopa vain pikkusormen paksuisia, risuja ja katajia, ja kuopii niiden tyviä sorkillaan.
Reviirikäyttäytyminen alkaa vaimeasti huhtikuun paikkeilla. Reviirimerkit pikkuhiljaa lisääntyvät ja muita pukkeja koskeva sietokyky vähenee pyyntikautta ja erityisesti kesäkuuta lähestyttäessä. Pyyntikauden alussa aukeilla voi pyöriä joka ikäluokan pukkeja sulassa sovussa laiduntamassa, mutta kesäkuun koittaessa alue näyttää hämmentävästi hiljentyneen naaraiden vetäydyttyä vasomaan ja suurempien pukkien ajettua nuoremmat pois alueiltaan.
Jahtikauteen valmistautuminen
Kevätpukkijahtiin valmistautuminen kannattaa aloittaa vähintään kuukautta ennen jahtikauden alkua. Lumien sulettua ja niittyjen ja peltojen orastaessa kauriit kokoontuvat aukeille nauttimaan ravintoa sieltä, mistä sitä parhaiten on saatavilla. Tämä on loistavaa aikaa kulkea pitkin niitynreunoja katselukiikarien ja kameran kanssa tutkien ja dokumentoiden alueella näkyviä kauriita. Samalla hahmottuvat eläinten kulkureitit. Alueen kaurispukeista koottu “kuvapankki” on erinomainen lähtökohta valikoivalle metsästykselle.
Kiikaroinnin lisäksi kannattaa kartoittaa metsäsaarekkeet ja muut suojaisat alueet. Ne voivat toimia makuupaikkoina, ja pitävät sisällään runsaasti edellisvuotisia reviirimerkkejä. Mitä enemmän reviirimerkkejä alueelta löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sille ilmaantuu tuoreita jälkiä. Tuoreiden reviirimerkkien lähelle sijoitetulla riistakameralla voi saada kuvan reviiriä hallitsevasta yksilöstä.
Näköhavaintoja, reviirimerkkejä ja riistakameran kuvia yhdistelemällä voi ymmärtää eri yksilöiden reviirejä ja niiden kulkemisia. Havaintojen perusteella voi pohtia sopivia vaihtoehtoja itsensä sijoittamiseen metsästyskauden alkaessa niin, että mahdollisuus haluamansa kaurispukin eräksi saamiseen on hyvä.
Mistä tunnistan sopivan yksilön?
On suositeltavaa kohdistaa keväinen pyynti nuoriin, ylivuotisiin yksilöihin, jotka vaeltavat todennäköisesti alueelta pois etsimään omaa reviiriään, tai vanhoihin, vuosikausia alueella reviiriään pitäneisiin pukkeihin, joiden kehitys on kääntynyt laskuun.
Kaurispukin iän määrittäminen vaatii jonkin verran opiskelua. Erityisesti keväisessä jahdissa hyvänä nyrkkisääntönä on, että vanhempi pukki keloo sametin sarvistaan nuorta yksilöä aikaisemmin. Vankkarakenteinen vanha pukki eroaa nuoremmista käyttäytymisensä lisäksi pään alueen karvojen värityksellä – aikuisella pukilla on usein vaaleaa harmaata karvaa sekä silmien ympärillä että kuonon päällä.
Iän ja taantumisen lisäksi valikoinnin tekijänä voidaan käyttää sarvien rakennetta ja muotoa. Pyynti voidaan kohdistaa yksilöihin, jotka iästään huolimatta eivät ole onnistuneet kasvattamaan normaaleja kuusipiikkisiä (kolme per puoli) sarvia, tai sarvien koko ja muoto eivät ole muulla tavoin saavuttaneet lajityypillistä kehitystä.
Kaurispopulaation sarvirakenteeseen vaikuttaminen karsimalla heikompaa sarviainesta vaatii erityisesti tiheän kannan alueella järjestelmällistä ja laaja-alaista valikoivaa pyyntiä, eikä välttämättä ole realistinen tavoite. Välittömästi vaikuttaviin tekijöihin puuttuminen sen sijaan on: kauriin sarvet kasvavat joskus ilman piikkejä pitkiksi keihäiksi, joiden käyttö kiima-ajan mittelöissä johtaa helposti muiden pukkien telomiseen ja jopa kilpakumppanin kuolemaan. Tällaisen yksilön metsästäminen keväällä saattaa säästää sen lajikumppaneita.
Keväinen metsästys tarjoaa kauriin reviirikäytöksen ansiosta hienon mahdollisuuden valikoivaan pyyntiin eloisana vuodenaikana ja hyvissä valaistusolosuhteissa. Valitun yksilön elintapojen, reviirin ja kulkureittien selvittäminen ja niiden myötä riistatilanteeseen pääseminen on upea kokemus. Sokerina pohjalla itse valmistautumisvaihe on palkitsevaa ja mielenkiintoista!
Katso video:
Vinkit keväiseen kaurisjahtiin:
- Katselukiikarit ovat korvaamaton työkalu. Tarkkaile alueen yksilöitä aktiivisesti tunnistaaksesi ne.
- Riistakamera vahvan reviirimerkin vieressä tuottaa tärkeää tietoa. Panosta reviirimerkkien löytämiseen.
- Kulkureittien selvittäminen etukäteen palkitsee metsästystilanteessa.
- Nuoria pukkeja näkyy alueella keskimäärin enemmän kauden alussa, sillä kaurispukkien käytös muuttuu aggressiivisemmaksi kauden edetessä ja nuoret pukit ajetaan sivuun parhailta paikoilta.
- Kaurispukki on usein, erityisesti kesäkuussa, jatkuvassa liikkeessä sen kiertäessä reviiriään ja jahdatessa tunkeilijoita. Sopivan tilanteen tullessa on kyettävä toimimaan nopeasti.
Lisätietoa metsäkauriin metsästyksestä, iänmäärityksestä ja elintavoista löydät Riistainfo.fi.
