Metsästysseurat muutoksen pyörteissä
Metsästysseurat hallinnoivat valtaosaa Suomen metsästysmaista ja 80 prosenttia metsästäjistä kuuluu jäsenenä niistä vähintään yhteen. Metsästysseurojen toiminnassa ja toimintaympäristössä tapahtuneet takavuosikymmenten muutokset piirtävät suuntaviivoja tulevasta.
Metsästysseurat ovat toimintansa tarkoitusten ja toimintamuotojen kautta riistajärjestelmämme ytimessä. Niissä hoidetaan riistaa, metsästetään ja ylläpidetään paikallisen metsästyksen kestävyyttä. Vaikka seurojen toiminta on hyvin vakiintunutta ja yleiset tarkoitukset ja muodot ovat pitkälti samoja kautta koko Suomen, paljastaa tarkempi tarkastelu niiden välillä suuria eroja. Seurakenttä on monimuotoinen ja tilanteet vaihtelevia.
Metsästysseurojen toimintaa on kartoitettu kansallisella kyselyllä vuosilta 1997, 2000, 2005 ja 2016. Aiemmasta poiketen vuonna 2017 vastaajiksi tavoiteltiin samoja 882 seuraa ja seuruetta, joista saatiin tietoa vuoden 2005 kyselyllä. Kattavasti tietoja kertyi 424:ltä seuralta. Mitä näille seuroille on vuosikymmenessä tapahtunut?
Metsästysmaiden myllerrys on voimistunut
Seurojen metsästysmaiden koon ja laadun osalta muutostahti on kiihtynyt vuodesta 2005. Suuntaan tai toiseen muutosta tapahtuu yhä useamman seuran alueella. Kolmasosalla seuroista metsästysmaat ovat pienentyneet ja neljäsosalla ne ovat kasvaneet. Isoin myllerrys tapahtuu Uudellamaalla, jossa metsästysala pieneni jonkinasteisesti lähes 60 prosentilla kyselyyn osallistuneista metsästysseuroista. Kehityskulku näyttää kiihtyneen aiemmasta, sillä vuoden 2005 kyselyssä kolmasosa Uudenmaan seuroista raportoi metsästyspinta-alan pienentymisestä.
2010-luvulla taajaan asuttujen alueiden ja loma-asuntoalueiden tuntumassa metsästysmaiden pinta-alaa on nakertanut rakentaminen. Pinta-alaltaan pienentyneistä seuroista 28 prosentilla syy oli asutusalueiden ja 24 prosentilla loma-asuntojen rakentaminen. Myös uudet suojelualueet, tie- ja junaverkosto ja tuulivoimapuistot kavensivat metsästysalueita.
Metsästysseuroista 38 prosenttia ilmoitti metsästysmaiden laadun heikentyneen 2010-luvulla ja painavin syy kielteiseen kehitykseen oli metsänkäsittelyn vaikutukset. Erityisesti avohakkuut ja uusien metsäteiden rakentaminen heikensivät metsästäjien kokemaa metsästysmaan laatua.
Metsästysmaidensa laadun parantumista koki 11 prosenttia kyselyseuroista. Syyksi muutokseen nähtiin omat panostukset riistanhoitoon sekä uusien ja runsastuneiden riistalajien tuomat lisääntyneet metsästysmahdollisuudet. Kolmasosa laadun parantumista raportoineista koki muutoksen tapahtuneen siksi, että metsästysalueen talousmetsien kasvu ja käsittelytavat ovat suosineet metsäkanalintuja.
Yksityismaiden metsästysvuokrat eivät ole vuosikymmenen kuluessa yleistyneet – ja vuokrahinnat ovat nousseet vähemmän kuin rahanarvo tänä aikana.
Jäsenistö muuttuu
Jäsenmäärä ja esimerkiksi riistanhoitotalkoisiin osallistuneiden määrä olivat enemmistössä seuroista säilyneet vakaina tai kasvaneet. Osalla oli kuitenkin haasteena jäsenistön hupeneminen ja sen vaikutus toiminnan edellytyksiin. Muutoksesta viestii myös se, että aiempaa suurempi osuus seurojen jäsenistä on yli 65-vuotiaita, vaikka enemmistön muodostavat edelleen 25–65-vuotiaat jäsenet.
Vuotta 2016 koskeva kysely antaa viitteitä siitä, että nuorten rekrytoiminen seuroihin on heikentynyt lähes koko maassa. Erityisen voimakasta suuntaus tähän on ollut Lounais-, Etelä- ja Itä-Suomessa. Alueiden väestömuutokset ja taajama-asumisen yleistyminen johtavat siihen, että aiempaa harvempi metsästäjä asuu seurojen hallinnoimien metsästysmaiden tuntumassa. ’Kysyntä’ jäsenyydelle ei ole entisen tasoisesti paikallista ja hakijat entuudestaan tuttuja, eikä aina ole tietoa siitä, miten valmiita hakijat ovat sitoutumaan jäsenvelvollisuuksiin. Tämä synnyttää osaltaan varovaisuutta rekrytointiin, ja ehkä osin selittää, miksi uusia jäseniä otetaan aiempaa useammin koejäsenyyden kautta.
Ikääntymisilmiötä eivät helpota seurojen tiukat jäsenkriteerit. Metsästysseuran jäsenyys ei nimittäin ole itsestään selvää. Erityisesti etelässä jäsenkriteerit saattavat olla niin tiukkoja, että seuroihin on jopa mahdoton päästä – tarjontaa jäsenyyksistä ei ole. Maanomistus ja paikkakunnalla asuminen ovat edelleen keskeisiä jäsenyyskriteereitä monissa seuroissa.
Metsästyksen säätely on aktiivista
Metsästysseurat kantavat tunnollisesti vastuuta vaalimistaan riistakannoista. Noin 75 prosenttia kyselyseuroista asetti metsästysrajoituksia jäsenistölleen vuonna 2016. Suosituinta oli rajoittaa suosittujen riistalajien enimmäissaalismääriä lajikohtaisilla kiintiöillä. Suosittua oli myös rajoittaa jäsenistön metsästystä aluerajoituksin tai -rauhoituksin.
Tavat, joilla kestävää käyttö toteutetaan seuroissa, eivät näytä muuttuneen. Esimerkiksi saaliille asetetut kiintiöjärjestelyt ovat hyvin vakiintuneita. Peräti 89 prosenttia vuonna 2005 saaliskiintiöitä tai lajirauhoituksia asettaneista seuroista asetti niitä myös vuonna 2016.
Riistalajeista metsäkanalinnustuksen kestävyyden turvaaminen on erityisen kiinnostuksen kohteena. Toiseksi innokkaimmin rajoituksilla halutaan turvata metsäkauriin metsästyksen kestävyyttä. Metsäkauriin pyyntiluvanvaraisuudesta luovuttiin 2005 ja sen jälkeen siitä on tullut enenevästi paikallisilla saaliskiintiöillä ja rauhoitusalueilla seurojen sääntelemä laji.
Rahallako?
Seuran jäsenet ja vieraat hyödyntävät seurojen hallinnoimien alueiden riistaa. Jäsenet lunastavat tähän mahdollisuuden jäsenmaksuillaan ja -velvollisuuksien täyttämisellä. Vuosikymmen ei ole muuttanut sitä, missä määrin esimerkiksi kyselyseurojen jäsenet ovat voineet korvata mahdollisia riistanhoitovelvoitteitaan rahalla (noin 1/3 seuroista).
Kyselyseuroista harva piti mahdollisena vuosikymmen sitten (5 %) ja varsin harva myös 2017 (10 %), että teettäisi riistanhoitotöitä ostopalveluina. Kaikkea seuroissa ei kuitenkaan tehdä itse, ja esimerkiksi riistanhoitoon liittyviä ostopalveluja kyselyseurat olivat hankkineet esimerkiksi hirvien lentolaskennan järjestämiseksi, riistapeltojen toteuttamiseen, ojitukseen, metsästyskäytössä olevien metsäteiden laitojen ja siltojen kunnostukseen.
Kyselyseurat olivat vuosikymmen sitten ja ovat nykyisinkin usein avoimia metsästäville vieraille (89 % -> 84 %). Seuroista 60 prosenttia sai vierailijoilta perityistä maksuista varoja toimintaansa vuonna 2016. Osuus ei näytä vuosikymmenessä nousseen vaan hieman laskeneen. Metsästysryhmille maksullisia jahteja järjesti vuosikymmen sitten ja nykyisinkin liki sama osuus (9 % -> 4 %). Niin ikään korvauksetta tapahtuvat ryhmien vierasvaihdot ovat ainakin kyselyseuroissa säilyneet yhtä yleisinä (9 %).
Näyttää siltä, että seurat ja seurueet ovat toiminnassaan varsin perinteikkäitä. Vuosikymmenessä tapahtuneet muutokset ovat olleet pieniä. Tämä kertoo järjestelyn vakaudesta. Muutokset liittyvät jäsenistön ikääntymiseen ja metsästysmaiden myllerrykseen. Näihin liittyy haasteita, joihin on pystyttävä tulevaisuudessa vastaamaan.
Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus
Jani Pellikka, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
