Kiikaritähtäimen anatomia

Nykyaikaisissa kiikaritähtäimissä on useimmiten vähintään kolme asiaa, joita pitää osata käyttää. Suurennuksen säätö on ilmeinen, samoin säätötornit osumapisteen säätämiseen, mutta diopterisäätö tähtäinkuvan terävöittämiseksi on jo monille täyttä hepreaa. Kyllä, kiikaritähtäinten kuvan terävyyttä voi säätää henkilökohtaisesti sopivaksi.

Perusasiat – suurennos ja kohdistus

Tähtäimestä löytyy nykyään mitä suurimmalla todennäköisyydellä suurennuskertoimen säätö, joka sijaitsee tyypillisesti okulaarin (= ”takalinssi”) etuosassa. Tällaista tähtäintä kutsutaan variaabeliksi. Kiinteällä suurennuksella varustettuja tähtäimiä on edelleen olemassa, mutta tarjonta vähenee jatkuvasti.

Tyypillisessä metsästystähtäimessä on suojakorkkien alla sijaitsevat sivu- ja korkeussäätötornit. Kehitys on menossa siihen, että kohdistussäädöt on mahdollista tehdä käsin ilman työkaluja.

Eurooppalaisvalmisteisissa tähtäimissä yhden säätönaksun vaikutus on 1 cm / 100 metriä, eli yksi pykälä siirtää osumapistettä yhden senttimetrin verran sadan metrin ampumaetäisyydellä. Amerikkalaisvalmisteisissa tähtäimissä käytetään edelleen kulmaminuuttiin perustuvaa tapaa, joista tyypillisin yhden säätönaksun mitta on ¼ MOA (Minute of Angle eli kulmaminuutti). Tällöin sadan metrin ampumaetäisyydellä yhden säätönaksun siirtämä matka on noin 7 mm.

Kohdistettaessa herää monella kysymys siitä, mihin suuntaan tähtäimen säätönaksuja tulee säätää jotta osuma siirtyy taululla haluttuun suuntaan. Nykyään tämä on yksinkertaista, sillä kaikissa nykyaikaisissa tähtäinkiikareissa säädetään osumaa haluttuun suuntaan. Jos osuman pitää siirtyä oikealle, kierretään sivusäätötornia nuolen ja “R” (= Right eli oikea) osoittamaan suuntaan. Jos osumapistettä pitää siirtää ylöspäin, säädetään korosääntötornia ylöspäin osoittavaan suuntaan.

Diopterisäätö – kuva teräväksi

Vähinten tiedostettu mahdollisuus tähtäimissä liittyy diopterisäätöön, jolla tähtäimen kuva terävöitetään. Tätä ei pidä sekoittaa parallaksisäätöön. Diopterisäätö tapahtuu okulaarin takaosassa sijaitsevaa säätökiekkoa kiertämällä, tai joissain tähtäimissä koko okulaaria kiertämällä. Suunnat ovat yleensä + ja -. Erityisesti amerikkalaisissa “perustähtäimissä” koko okulaaria kierretään ja sopiva asetus lukitaan erillisellä lukitusrenkaalla. Eurooppalaisissa tähtäimissä on useimmiten pikasäätö, josta säädön voi suorittaa helposti ja nopeasti.

Parallaksisäätö – kun vaaditaan erityistä tarkkuutta

Useimmissa metsästykseen tarkoitetuissa max 12x suurennuksen tähtäimissä parallaksivirhe on korjattu kiinteästi 100 metrin etäisyydelle. Tällöin tavanomaisilla metsästysetäisyyksillä parallaksista ei tarvitse välittää.

Säädön tarve tulee esille vasta pidemmillä ampumaetäisyyksillä (yli 200 m) ja/tai pienemmissä kohteissa. Säätö löytyykin useimmiten tähtäimistä, joiden suurennus ulottuu yli 12x kertoimiin. Latvalinnustus kiväärillä on eräs niistä metsästysmuodoista, joissa yli 12x suurennuksesta ja parallaksisäädöstä on selvästi hyötyä.

Parallaksivirhe on helppo todeta itse käytännössä. Säätäminen tapahtuu siten, että silmää liikutetaan tähtäimen optisella keskilinjalla sivu- tai pystysuunnassa ja tarkkaillaan ristikon sijaintia kohteessa. Kun ristikko osoittaa samaan kohtaan, vaikka silmän sijainti hieman muuttuisikin, parallaksisäätö on juuri oikea kyseiselle ampumaetäisyydelle.

Parallaksisäätö ei siis ole kuvan tarkentamista, vaikka se siihen vaikuttaakin.

Jos et tiedä, älä koske

Työkalua vaativia säätökohteita on korkeintaan kohdistustorneissa. Muita työkalua vaativia säätökohteita ei ole.

Tähtäimissä on usein ruuveja, joista salakavalin löytyy suurennuksen säätökiekosta. Tämä ruuvi ei ole suurennussäädön lukitusruuvi, vaan se liittyy tähtäimen kaasutäyttöön. Jos ruuvi avataan, poistuu tähtäimen sisältä typpi. Tämän jälkeen kiikarin sisäilmasto on pilalla ja se huurtuu helposti. Kiikari voidaan kuitenkin täyttää typellä uudelleen.