Kohti kestävää tulevaisuutta

Metsästäjinä meillä on mahdollisuus saalistaa riistaa, nauttia luonnosta ja olla osa sen kiertokulkua. Samalla meillä kuitenkin on vastuu toimia eettisesti, ekologisesti ja hyviä metsästystapoja noudattaen. Nämä toimintatavat muodostavat kestävän metsästyksen periaatteet, joita tarvitaan sekä jahdissa että sen ulkopuolella.

Suurin osa meistä tuntee nämä periaatteet, ja suomalainen metsästäjäkunta noudattaakin niitä pääosin varsin hyvin. Tapauksia, joissa esimerkiksi ammutaan emä hirvenvasalta, sattuu hyvin harvoin – toivottavasti tarkoituksella ei koskaan. Eläin pyritään saalistamaan mahdollisimman kivuttomasti ja saalis käsitellään asianmukaisesti. Osallistuminen erilaisiin riistanhoitotalkoisiin on kiitettävällä tasolla, ja metsästäjät tekevät niiden avulla arvokkaita luontotekoja. Eikö vain?

Tuskin kukaan kuitenkaan toimii aina täydellisesti, ja jokainen meistä voikin pyrkiä omassa toiminnassaan yhä kestävämpään ja parempaan suuntaan. Olkoon se sitten saaliin tarkempi hyödyntäminen, päätös jättää ampumatta huonoon paikkaan tai aktiivisempi osallistuminen seuran riistanhoitotöihin. Tai kenties pysähtyminen pohtimaan, mitä muutakin kuin saalista jahti itselle tarjoaa.

Kestäviä periaatteita on siis syytä ylläpitää ja varmistaa niiden jatkuminen tulevaisuudessa. Esimerkiksi uudet metsästäjät voisi ottaa jahtien lisäksi mukaan harjoittelemaan lajintunnistusta, saaliin käsittelyä tai riistapellon hoitoa – ja valistaa, miksi näillä teoilla on arvoa.

Saaliinhimo ja välinpitämättömyys eivät koskaan saa mennä vastuullisen toiminnan edelle. Jos kokeneemmat näyttävät huonoa esimerkkiä, etenkin nuorilla kynnys toimia toisin voi olla korkea. Sen sijaan, että nuotion ääressä esimerkiksi kehuskeltaisiin suurilla saalismäärillä, voitaisiin kannustaa verottamaan kantaa vastuullisesti. Ja näyttää samalla itse mallia. Sillä riistanhoitoperinteen ja kestävän metsästyskulttuurin vaaliminen on meidän kaikkien metsästäjien vastuulla.